Ehdin suojaan autotalliin juuri kun raekuuro alkoi. Sitä ennen oli ukkostanut, pahaenteisiä vyörypilviä kumpuili taivaalla kuin valtameren aaltoja. Pelkään ukkosta, minulla on ukonilmasta lapsuudesta ikäviä muistoja.

Olimme kalassa joella isäni ja Paavon kanssa, kun ukkonen alkoi. Se oli jo melkein päällä. Halusin päästä rantaan. Vaatimukseeni suostuttiin pienen pilailun jälkeen. Miehet jatkoivat virvelöimistään. Minä lähdin hakemaan suojaa. Raju ukkonen repäisi taivaan auki kävellessäni maantietä majapaikkaan päin. Alkoi hurja salamointi ja juoksin suojaan maitolaiturille. Salamat jytisivät taivaalla ja nenääni kantautui kirpeä otsonin haju. Vapisin maitokopissa ja toivoin ukonilman menevän ohi. Pian alkoikin sataa rankasti. Jostakin kuului paloauton ääni. Jatkoin matkaani, kun sade loppui ja aurinko pilkisti mustan pilven takaa.

Katselin mietteissäni autotallista raekuuroa. Rakeet olivat suuria, kuin ulospäin pullistuvia vihaisia silmiä. Naapuri kurvasi vauhdikkaasti omaan talliinsa, rakeet olivat jo tehneet lommoja auton peltiin. Katselimme tupakoiden rakeiden tanssia asfaltilla ja kuuron asteittaista hiipumista. Tällä naapurilla oli Jesper-niminen ajokoira, joka oli äärettömän ystävällinen ja kohtelias. Jesper oli paraikaa vaimonsa kanssa reissussa. Olin joskus jutellut Jesperin kanssa ja pyytänyt häntä töihin firmaani. Me valmistimme käsityönä vesipumppuja luostarien käyttöön. Kaavailin Jesperille asiakkuuspäällikön tehtäviä laajoin lomaoikeuksin, mutta asia ei ollut vielä edennyt. Jesper lupasi harkita asiaa.  Tiesin hänen olevan vakaumuksellinen kommunisti, mikä entisenä anarkistina miellytti minua eritoten.