Vanhempani lähtivät usein kesälomareissulle kahdestaan ja jättivät minut mummolaan. Kun he viimein palasivat minua hakemaan, he olivat vaisuja eivätkä edes katsoneet toisiaan. Isä oli partainen ja äreä ja haisi viinalta. Äidin silmät olivat niin vettyneet ja turvonneet, että hän joutui vetämään niitä rattailla perässään. Minusta ei ollut mukavaa lähteä takaisin kaupunkiin, kun he olivat tuolla tuulella. Kotona he jatkoivat murjottamistaan ja minut pantiin ulos leikkimään. Menin seisomaan mielipaikalleni kalliolle ja jäin tuijottamaan taivasta. Odotin, että sieltä laskeutuisi kotka, joka veisi minut mukanaan. Lentäisimme auringonlaskuun emmekä palaisi ikinä. Lintua ei kuulunut, sen sijaan sain päähäni kiven, jonka heitti joku kalliolla ollut poika. Päähän tuli reikä, josta kuului musiikkia. Sitä kävivät katsomassa kaikki talon asukkaat. Milloin vain joku naapurin mukula kitisi ja kiukutteli, ovikelloamme tultiin kilkuttamaan ja minun piti näyttää reikää. Lapsi hiljeni heti. Kuvittelin, että musiikki kuului paikasta, johon joutuisin kuoleman jälkeen.