Hotellini lähellä niityllä asuu hevonen. Se laiduntaa plataanipuun alla, pitkään köyteen sidottuna. Nuori hevonen kaipaa seuraa, ainakin siitä päätellen, että se hirnahtelee joka kerta tohkeissaan nähdessään ohi kulkevalla tiellä ratsuja. Ne eivät ole sitä huomaavinaankaan, vaan kopistelevat ohi turvat pystyssä, ratsastajat selässään. Hevonen haluaisi myös kovasti käydä uimassa. Kerran se talutettiinkin meren rantaan auringonlaskun aikaan, kun turistit olivat kaikonneet. Päätään nyökytellen ja harjaansa ravistellen se meni veteen ja uiskenteli köyden päässä pitkän tovin vaimeasti hirnahdellen.

Aivan yksinäinen se ei kuitenkaan ole. Kerran myöhään illalla, kun Jupiter ja Venus kisailivat taivaalla, parvekkeeni yläpuolelle puhelinlangalle lennähti äänettömästi pieni pöllö. Se ihmetteli kiikarini linssin välähdystä ja huojutteli pöllömäisesti päätään puolelta toiselle. Sitten se lennähti yhtä äänettömästi niityn suuntaan. Minulle selvisi pian, että pöllö ja hevonen olivat kavereita. Ne ovat tutustuneet niityllä, jossa pöllö metsästää hiiriä. Niiden rapistelua hevonen pelkää ja se on ollut kovin mielissään pöllön avusta. Vastalahjankin se on antanut. Täydenkuun aikaan niityllä voi nähdä hevosen, jonka selässä ratsastaa pikkuinen pöllö.