Kuljetus on myöhässä. Viimein pahasti kolhiintunut bussi saapuu ja poimii minut kyytiin. Opas on myöhästelystä hermostunut, hän selailee osallistujalistaa ja paiskaa lopulta koko pumaskan ikkunasta ulos. Hän tupakoi ketjussa ja viis veisaa savulle herkkien matkalaisten valituksista. Kylä on liki kahdeksansadan metrin korkeudella vuoren rinteellä. Erikoista taivaan näytelmää tänne on tultu katsomaan; ennakkotietojen mukaan Aurinko laskee horisonttiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Kylä on täynnä innokkaita taivaan ihailijoita. Opas virittää hiljaisen hymnin ja kuuliaisena me seuraamme hänen kaakelilaatoilla läpsähteleviä askeleitaan. Menemme näköalaravintolaan ja syömme vaatimattoman aterian, jonka alkajaisiksi opas katsoo meitä vuoronperään lempeästi hymyillen, pesee jalkamme ja murtaa leivän.

Meri on kaunis, ulappa hehkuu ilta-auringossa. Jännitys kohoaa, Aurinko lähenee horisonttia. Ihmiset nousevat pöydille seisomaan välittämättä astioiden putoamisesta, tömistävät jalkojaan ja läiskyttävät kämmenillään poskiaan ja pakaroitaan, jotka rohkeimmat ovat paljastaneet. Tämä lienee jokin muinainen rituaaliele päivän kääntyessä yöksi.

Aurinko muuttaa muotoaan. Ensin se pienenee pistemäiseksi ja alkaa sitten laajeta, kunnes se on suuri ja punainen kuin jättiläisapinan pää. Sitten se pompahtelee horisontissa ylös alas kuin kumipallo. Ihmiset kirkuvat ihastuksesta, mutta jotkut jo hermostuvat – eikö Aurinko laskekaan? Lopulta se alkaa nytkähdellen painua alas kuin uupuva penis ja katoaa. Seuraa täydellinen pimeys. Sitten näkyy jotain yllättävää: taivaalla on valkoinen tähti, joka ahmii sisuksiinsa riekaleita horisontin taakse painuneesta Auringosta. Tämän näytelmän hehku muuttaa pimeyden iltaiseksi hämäräksi. Ihmiset puhkeavat iloisiin huutoihin ja syleilevät toisiaan – nähdäänkö tällaista auringonlaskua enää tämän sukupolven aikana? Ihmiset poistuvat ravintoloista ja näköalapaikoilta, mitään laskuja tai maksuja ei peritä. Osa nousee ajoneuvoihin, toiset lähtevät kävellen alas taskulamppujen ja lyhtyjen valossa, vilkkaasti keskenään puhellen. Bussissa istuessani ohitamme ravintolan, joka on täynnä ihmisiä. He liikkuvat verkkaan ja harkiten toistensa lomitse suutaan aukoen, kuin harjoittelisivat jotakin näytelmää.