R-kioski möykkää ja hytkyy. Ihmisiä on kerääntynyt kioskin ympärille ja pakkautunut sisällekin. Kurkistan kylkimuurin rakosesta: kioskin lattialla makaa rimpuileva mies, hänen kimpussaan on kolme vartijaa, ponnaripäisiä riuskoja nuoria miehiä kaikki, yksi istuu miehen päällä, toinen sitoo nippusiteellä jalkoja, kolmas asettelee käsirautoja. Mies mulkaisee hurjistuneena kasan alta, ennen kuin vartija painaa hänen päänsä lattiaan.

Sama mies, Aimo Huttula, oli herännyt aamulla kotonaan. Oli hiljaista, vaimo oli lähtenyt töihin. Aimo oli paistanut pekonia ja munia aamiaiseksi ja lukenut kahvikupposen äärellä aamuhesarin. Pihapuussa tiukutti tiainen. Vapaapäivä.

Lehden lukemisen keskeytti koputus. Ovella seisoi hintelä pukumies, joka esittäytyi ankarasti rykien Opetushallituksen tarkastajaksi. Ulkoportaan edessä odotti ratsu, jolla hän oli karauttanut pihaan: suurikokoinen alaston  mies valjaisiin  puettuna. Polvissa ja käsissä oli mustat nahkasuojukset. Tarkastaja meni suoraan asiaan: ”Minulla on valtuutus teettää tarvittaessa kotietsintä”. Hän näytti luvan, jonka Aimo tutki tarkasti. ”Olen käynyt läpi viisitoista vuotta sitten suorittamaanne ylioppilastutkintokoetta ja löytänyt siitä useita viitteitä vilpistä. Kirjoititte esimerkiksi matematiikan kokeesta laudaturin, vaikka opettajanne, maisteri Kuprula, totesi kuulustelussa, että läpimenonne olisi ollut mahdotonta teidän tiedoillanne. Äidinkielen aineenne sisälsi lainauksia  Laitisen Kafka-analyysistä. Ikäänkuin tässä ei olisi vielä ollut kylliksi, kolmas raskauttava todiste löytyi reaalikokeen avaruustutkimusta koskeneesta esseestänne”. Hän poimi salkustaan kellastuneen paperin ja etsi hetken oikeaa kohtaa: ”Teillä on täällä maininta sivun kolme alalaidassa kahden toisiinsa törmäävän mustan aukon lähettämästä gravitaatioaallosta. En vielä osaa sanoa, miten te sen tiesitte, koska maailman ainoaa madonreikägeneraattoria säilytetään lukkojen takana Fermilabissa Chicagossa, mutta me otamme siitä vielä selvän.  Olkaa hyvä ja noutakaa ylioppilaslakkinne, minä takavarikoin sen nyt”. ”Jo Einstein puhui gravitaatioaalloista”, Aimo parahti, mutta tarkastaja keskeytti tylysti: ”Törmäysaallot havaittiin vasta viime vuonna Ligo-putkilla. Ette te voineet sitä tietää. Te olette luntanneet tulevaisuudesta. Huttula, hakekaa lakki tai minä soitan poliisin hakemaan sen. Kyllä se sieltä jostain vappunaamarien seasta löytyy”. Aimo otti jakkaran ja kurottautui makuuhuoneen vaatekaapin ylähyllylle. Siellä lakki oli nuhruisessa laatikossa. Tarkastaja tempaisi sen hänen kädestään ja napautti rivakasti teräksiseen koteloon. Se oli ketjulla kiinni hänen ranteessaan. Ovella hän vielä kääntyi: ”Hävetkää. On kai sanomattakin selvää, etä maisterintutkintonne tullaan myös mitätöimään, koska sen perustana on hyväksytty ylioppilaskoe. Luulenpa muuten, että teidän on enää turha yrittää palata työpaikkaanne”. Hän käveli ratsunsa luo, joka hirnahti korskeasti ja lähti konttamaan kaupunkiin päin,  tarkastaja selässään. Hänellä oli pieni hopeanvärinen piiska, jolla hän hoputti ratsuaan.

Aimon posket kuumottivat. Hän puki päällensä ja päätti lähteä joka tapauksessa asioitaan hoitamaan. Vaimo varmaan tietää jo. Se oli lähtenyt varhain eikä ollut herättänyt niinkuin tavallisesti. Onko se jättänyt ja karannut sen personal trainerinsa kanssa?  Mitä tästä tulee. Hän yritti soittaa pomollensa, joka ei vastannut. Eipä tietenkään. Hermostuneena hän poikkesi matkalla pubiin ja hörppi ahneesti tuopin olutta. Sitten hän meni R-kioskille, nyt kannatti lotota, jos kaikki menee. Vapisevin käsin hän täytti kupongin. Myyjä kurkisteli häntä luukulta. Mitä se kyylää? Hän vei kupongin ja antoi pankkikortin. Myyjä sanoi: ”Kortti ei toimi”. ”Ei toimi?”. ”Ei toimi ei”, myyjä ynähti, ivallinen hymy kapeilla huulillaan. Aimo kaivoi lompakkoaan, mutta siellä ei ollut käteistä rahaa, ei lantin lanttia. Lompakosta tipahti lattialle kasa ryppyisiä kuitteja. Takaa kuului mutinaa: ”Ei vittu tää ei oo todellista”. Siellä oli jonoa. Myyjä tiuskaisi Aimolle: ”Siirrytkö nyt syrjään, että muut pääsevät”. Aimo palasi veikkauspöydän luo. Hän tunsi kyljessään töytäisyn. Nuori korvalappujantteri joi vieressä kahvia ja näpräsi kännykkäänsä. Aimo hermostui: ”Mitä sä tönit?”. Samassa hänen luokseen asteli vartija: ”Lähdepä pummailemaan jonnekin muualle”.

Siitä se alkoi.