Nessin vuonojärvi on pitkä, kapea ja mittaamattoman syvä. Erotan hirviön korkealta kalliolta heti ensi katseella, se tekee järven kaivosmaisen tyyneen pintaan vanaa aivan pinnan alla uidessaan. Juuri ja juuri voi kuulla valtavien räpylöiden verkkaisen läpiköinnin. Hirviön – tai oikeastaan kauniin esihistoriallisen olennon - latinankielinen nimi on Aquatalis Pestia, tämän nimen sille antoi Pyhä Kolumba, joka harhaili Ylämaan nummilla 500-luvulla. Hän oli kuullut matkallaan oliosta ja halusi houkutella sen esiin työntämällä tylysti munkkinsa järveen ja estämällä hänen pääsynsä rannalle, niin että tämän oli uitava vastarannalle. Munkki oli saanut kalliolta alas kieriessään haavan sääreensä ja Pestia aisti vuotavan veren. Se nousi pintaan miehen takaa ja sai aikaan raivokkaan hyökyaallon. Parilla terävän nokkansa puraisulla se repi munkin palasiksi ja hotki suihinsa. Se jopa leikitteli ruoallaan heittelemällä munkkiparan palasia ilmaan ja nappaamalla sitten taidokkaasti kopin. Kolumba istuskeli kalliolla ja nauroi kippurassa niin, että vesi vain tursui hänen pikkuruisista silmistään.

Saavun Invernessiin, Ylämaan hieman sotkuiseen, mutta vauraaseen pääkaupunkiin. Macbethin kerrotaan oleskelleen täällä, piileskelemässä kostonhimoisia linnapäälliköitä.

Mary, Queen of Scots, vieraili kaupungissa 1500-luvulla. Linnanvouti ei päästänyt häntä jonkin tietokatkoksen takia linnaan, antoipa hänelle vain pahanmakuisen karamellin ja käski laputtamaan tiehensä. Mary ei tästä pitänyt, vaan määräsi sekä voudin että osan linnanväestäkin hirtettäväksi. Myöhemmin hän tosin katui äkkipikaisuuttaan ja tilasi hyvitykseksi linnasta laatikollisen makeisia.

Korkean mäen päällä sijaitsevan linnan pihassa on viehättävä Flora MacDonaldin patsas. Tämä skottien kansallissankari oli ja on yhä rahvaan keskuudessa suosittu; hänet tunnettiin ystävällisyydestään ja  lempeydestään.