Isä haki kaapista pullon ja kaateli siitä naisille: ”Tää on patrasmuskatelia”. Elli maiskutti suutaan: ”Aimut täähän on hyvää”. Immu istui miesten pöydässä, jossa nautittiin väkeviä, ja jututti siihen kahvintarjoilulta pysähtynyttä Railia. Raililla oli lyhyet sortsit, rinnat pullottivat pystyinä avokaulaisen paidan alta. Minä ujostelin häntä enkä ollut huomaavinaankaan. Isä tohisi: ”Mee nyt juttelemaan Railin kanssa, se on kiva tyttö. Mikä sua vaivaa, nuori mies, kesällä jäässä”.

Immulla oli muna selvästi pystyssä, hän tuijotti silmät tappeina Railia ja yritti jututtaa. Immun housujen etumus oli kostunut. Raililla oli lyhyeksi leikatut pikimustat hiukset, hieman itämaisittain vinot silmät, aistilliset, herkästi hymyyn syttyvät huulet ja falloskoru kaulassaan. Elli ja muut akat pyörittivät silmiään. He istuivat ringissä keskellä huonetta jakkaroilla, jotka hädin tuskin riittivät kannattelemaan heidän valtavia persauksiaan.

Miehet pyysivät Railia laulamaan jotakin. Raili alkoi laulaa kirkkaalla, vahvalla äänellä: ”Radikaali / tyttö oli / hiton hyvän / näköinen...”. Miehet paukuttivat käsiään, vaikka laulu oli silkkaa naisasiaa; sulhanen sai kokea, kuinka radikaali tyttö pani hänet tekemään kaikki kotityöt. Näytin nyrpeää naamaa, vaikka minun olisi tehnyt mieleni heittäytyä polvilleni Railia palvomaan. Olin kiukkuinen siitä, että hän oli niin kaunis. Mahtoi olla ollakseen.  Kyllä minä näyttäisin, etten hänestä piittaa. Nyt olisi ollut mukava lähteä Cessanin kanssa metsälenkille, mutta se oli kuollut keväällä. Se haudattiin korpeen muovipussissa ja päälle kaadettiin  bensaa, etteivät metsäneläimet olisi kaivaneet sitä esiin ja syöneet sen raatoa. Näin kerran unen, jossa Cessan tuli yöllä metsästä ilmiliekeissä ja ulisi kiertäessään taloa ympäri. Minun oli sitä ikävä.    

Immu alkoi olla kännissä. Kun Raili lähti ulos, hän sössötti: ”Nykyajan naiset eivät tissejään piilottele, ennen vanhaan oltiin siveitä ja peitettiin yläpää huo-lel-li-ses-ti. Alapäästä ei oltu niin tarkkoja”. Elli tiuskaisi: ”Mitä sä nyt höpötät, kyllä alapääkin peitettiin”. Immu kuiskasi isälle: ”Toi Raili kun pissais mun naaman päälle niin se vasta olis. Mä nuolla latkuttaisin niinku toopermanni”.  Miehet alkoivat puhella kovaan ääneen metsäsodista. Nuoret olivat estäneet hakkuita pohjoisessa. Pekka-setä möyhäsi: ”Pitäis hirttää ne junnut. Terroristeja koko sakki”. Immu säesti: ”Saatanan partaratikaalit. Puut nurin vaan. Kaatuis pari niitten päälle niin oppisivat”.

Minä muistin ahon laidassa kasvavan koivun, jossa usein kiipeilin. Se otti minut vastaan aina avosylin, kuunteli huoliani ja ymmärsi. Purskahdin itkuun, kun tuuli kahisutti sen tuuheaa lehvästöä ja puu keinui hiljaa. Lehtien tuoksu rauhoitti.

Lähdin ulos. Raili istui keinussa ja luki lehteä. Minä menin liiterille ja aloin pilkkoa puita. Kuin kiusalla halot olivat erityisen sitkeitä ja sain rähjätä huonon kirveen kanssa hyvän tovin, ennen kuin sain muutaman pilkotuksi. Raili lähti astelemaan keinahdellen luokseni, sydämeni alkoi pamppailla.

- Moi!

- Terve.

- Tykkääks sä pilkkoa puita?

- No mieluummin oon ulkona kuin tuolla.

Raili hymyili.

- Sussa on paljon samaa näköä kuin mun poikafrendin broidissa. Se on kuustoista.

-Aha.

Sillä oli siis poikaystävä. Haistakoon paskan.

- Mulla on dullaa, haluutsä?

-  Mitä se on?

- NO maria!

-  Emmä.

Raili haki keinusta huovan ja riisui paidan ja sortsit niin että hän oli vain pikkuhousuissa ja rintaliiveissä. Hän meni pitkälleen huovalle keskelle pihaa, sytytti marisätkän ja alkoi lukea lehteä sääriään heilutellen. Lopetin puiden pilkkomisen ja lähdin mieli kiihdyksissä metsään. Oli pakko mennä runkkaamaan tutun pensaston suojaan. Ajattelin Railia ja heti kohta roiskahti.

Palasin viimein pihaan, Raili otti edelleen aurinkoa, mutta nyt koko äijäköörin ympäröimänä. Jokaisella oli jotakin vitsikästä sanottavaa, Raili naurahteli kohteliaasti. Pian naisetkin tulivat ulos, ja kaikki istuivat keinuun ja puutarhatuoleihin jatkamaan juominkeja. Raili puki päälleen. Pirkko alkoi olla hiprakassa, hän lauleli ”Jaa-a hippan-pilapippan-pilapippan-pilapei...”

Immu kärtti lisää juotavaa, vaikka Elli jo mulkoili. Jussi lorotti viinaa lasiin ja ojensi sen naurahtaen Immulle. Yhtäkkiä Immu suuttui: ”Laitoitsä sekaan vettä, saatanan renki! Painu renki helvettiin täältä taksias ajamaan”. Jussi kohotteli nyrkkejään, kun Immu alkoi lähestyä, vaikka ei Immu olisi Jussille pärjännyt. Pekka oli noussut  ylös tuolista. Isä hermostui: ”Miks sä nousit ylös?”

Samassa hetkessä veljekset kävivät toistensa kimppuun, Pekka kaatoi isän ja huitaisi pari kertaa. Sitten he nousivat maasta ylös, naiset kiljuivat, miehet kiroilivat. Isän otsa oli veressä ja äiti huusi topakasti: ”Nyt tämä loppuu tähän, kaikki lähtevät kotiinsa ja miehet menevät nukkumaan!”. Elli alkoi raahata pois Immua, joka huuteli vielä jotain. Jussi oli kiihdyksissään, Pekka rauhoitteli häntä. Isä paineli nenäliinalla otsaansa.

Istahdin keinuun enkä huomannut, että vieressä olikin Raili. Käsivarteni kosketti vahingossa hänen paljasta ihoaan. Kosketus huumasi minut. Raili näytti pelästyneen tappelusta. Miten mieleni olisikaan tehnyt kiertää käsivarteni hänen ympärilleen, lohduttaa häntä ja suudella noita ihania huulia.