Vauvaa täytyy houkutella elämään, oletteko huomanneet? Ihmisenalulle leperrellään naama marengilla, hänen silmiensä edessä heilutellaan värikkäitä helistimiä, häntä keinutellaan sylissä, hänelle näytetään käkikelloa ja muita ihmeitä. Tämä näytelmä on hirveä valhe ja lapsi tietää sen. Miksi hän sitten antaa petkuttaa itseään? Ehkä hän säälii vanhempiaan. Hän haluaisi oikeasti elää kunnon puuelämää; kiipeillä oksalta oksalle maankamaraa milloinkaan koskettamatta, haistella lehtien tuoksuja, syödä taivaan mannaa, jota hänelle toisivat mehiläiset, toukat ja runsaat sateet. Tätejään hän voisi joskus tavata. He kiipeäisivät puuhun teepannun ja keksien kanssa ja lukisivat hänelle kirjoja.