Minusta hän ei olisi voinut huonompaa hetkeä valita naurunpuuskalleen. Juna oli mennyt juuri ryminällä ohi ja toverimme, joka joutui asumaan tässä talossa, loukkaantui syvästi. Hän oli varta vasten kutsunut meidät kotiinsa todistaakseen, kuinka mahdotonta oli asua talossa, joka sijaitsi junaradan ja vuolaan virran välisellä kapealla kannaksella. Keväisin joki tulvi ja huuhteli hänen lattiansa; öiseen aikaan taas rataa pitkin kolkutteli jatkuvasti tavarajunia, jotka pitivät jumalatonta melua. Hän oli kutsunut meidät täksi yöksi kotiinsa, jotta kuulisimme äänet. Meteli oli kieltämättä kova; sitä vielä vahvistivat radan toisella puolen kasvavat suuret männyt, joiden rungoista ääni kimposi takaisin. Jätin toverini ja menin ulos kuulaaseen yöilmaan. Koska näkyvyyttä ei maan tasolla juuri ollut, kiipesin talon katolle. Sieltä näki pitkälle; saatoin nähdä hyvin kaukaiseen radanmutkaan, jota pitkin oli jo tulossa seuraava juna. Se oli niin pitkä, että mietin, oliko siinä todellisuudessa kaksi peräkanaa kulkevaa junaa. Katselin virralle. Kuu oli juuri tullut esiin pilvien lomasta ja valaisi kauniisti virran tyynen kalvon. Tumma lintu lensi rauhaisasti veden yllä ja laskeutui kaislikkoon.