Olettekos koskaan käyneet viinitilalla? Minäpä olen. Tila sijaitsee vanhassa maaseutupitäjässä, joka on tunnettu leijuvista järvistään. Asia on niin, että kaukaa katsottuna järvet näyttävät kelluvan ilmassa. Syyksi on arveltu kangastusta. Järvien ympärillä on suuria viljapeltoja, jotka saattavat aiheuttaa tällaisen harha-aistimuksen. Seudulla liikkuu huhu, jonka mukaan pelloilla asuisi joitakin suuria, tunnistamattomia petoja. Alueella on ollut viljelyksiä jo satoja vuosia ja outoja petohavaintoja on aika ajoin tehty. Voisiko olla niin, että suuret tasangot aiheuttaisivat ihmisissä kummallisia pelkoja? Seudulta on olemassa vanhoja piirustuksia, joissa pellosta pistää esiin hirviön pää. Joissakin piirroksissa pellossa toikkaroi päättömiä ihmishahmoja. Peltoihin on käynyt tutustumassa jopa valtion virallinen petotutkija, mutta hän sanoo huhujen olevan pötyä. On löytynyt vain joitakin suuria painanteita ja lantakasoja, siinä kaikki. Viljan lakoontumisen voi selittää pyörrehelikseillä, jotka kesäaikaan ovat voimakkaiden matalapaineiden takia hyvin tyypillisiä. Viinitila on metsän laidassa. Tilan emäntä valmistaa paitsi viinejä, istuttaa ja hoitaa myös harvinaisia kasveja, jotka viihtyvät metsän hämärässä salissa. Väitetäänpä hänen lisäävän viineihinsä eräiden huumaavien kasvien uutoksia, mutta tämän iloluontoinen emäntä kiistää jyrkästi. Erikoisimmalla tilalla näkemistäni kasveista oli siemenkota, joka muistutti luuttua. Sen koverassa pinnassa oli kireäksi pingottuneita kuituja, kuin kielisoittimessa. Kun tuuli tuiversi, kuitukielet alkoivat helisten soida. Tämä ihmeellinen soitto veti joitakin hyönteisiä puoleensa. Jokaisella kasviyksilöllä oli oma sointinsa. Niiden yhteissoitto kajahteli kauniisti metsän holvissa.