Ranta elää. On hiljaisen kellankullea päivä, meri on tyyni, rannan hiekassa mataa hentoja kiemuraisia kasveja, jotka heräävät eloon vasta nousuveden tullessa. Tällä rannalla me silloin kerran käyskelimme, sinä Anneh, veteraanisotilas ja minä miehesi Irene. Me kaksi olimme tavanneet Kotkan tähdistön alla, Altairin leimussa. Käsi oli pujottautunut käteen kuin käärme ja kohta me kieriskelimme rantahiekassa alastomina toisiamme intohimoisesti nuollen. Nukahdimme raukeina kuin syöttölusikat ja heräsimme vasta vieraisiin ääniin. Rannalle oli tulossa joukko ihmisiä, jotka seurasivat edessä kulkevaa, papinkauhtanaan pukeutunutta miestä. Hän kantoi suurta kylttiä päänsä päällä. Kun he pääsivät rantaan, kaikki istuutuivat rinkiin papin ympärille. Kyltissä komeili parrakas mies. Nyt pappi kertoi kuulijoilleen, että mies oli uudesti syntynyt Jeesus, Mustafa nimeltään. Mustafa asui läheisessä kaupungissa ja ajeli vihreällä Jaguaarillaan pitkin katuja niin hirmuista vauhtia, että oli suoranainen ihme, ettei kukaan ollut alle jäänyt. Poliisi oli lähtenyt takaa-ajoon monta monituista kertaa, mutta aina Mustafa oli karistanut heidät kannoiltaan. Hän ei puhunut paljon, ei oikeastaan koskaan, eikä juuri kirjoittanutkaan - ei mitään saarnoja ainakaan – vaan enimmäkseen mietteitä käytettyihin teepusseihin, joita penkoi roskalavoilta. Näin ne olivat joutuneet papin tietoon, joka kävi usein penkomassa roskiksia henkensä pitimiksi. Hän sai saarnatuureja harvoin, eikä niistä oikein olisi haluttu edes maksaa. Useimmiten tarjottiin ruokapalkkiota, kesäkeittoa tai jotain muuta kirkkoherranviraston keittiöstä, jos oli jotain sattunut yli jäämään. Teepussien mietteistä pappi oli koostanut vihkosen, jonka oli omakustanteena jo julkaissutkin, sen nimi oli ”Mistä hyllystä löytyvät kananmunat?” Nyt hän kaivoi pussistaan näitä vihkosia ja jakoi niitä opetuslapsille. Hän kutsui heitä, ei suinkaan omikse opetuslapsikseen, vaan tuleviksi Mustafan opetuslapsiksi. Itse hän tarjoutui ylimmäiseksi papiksi, joka voitelisi nöyrästi kaikki tulokkaat tuoksuvin öljyin ja yrttiuuttein. Hän luki vihkosta mietelmän: ”Kaikki armo on tiputettu, tule kisu jo huoneestasi”. Siitä hän halusi iltanuotiolla keskusteltavan.