Aurinko saa aikaan elämän paatoksen. Se huojuu ja kumisee yksinäisenä mustassa tyhjyydessä kuin lopunaikojen temppelinkello. Sen liikkeelle paneva voima ravisteli minua jo pikkupoikana, niin että kaikki lihakset värisivät hervottomasti. Linnun tirskahdus kallionäreessä sai ihmisenalun pomppaamaan satoja metrejä ilmaan ja siellähän sitä leijui taivaalla, armeliaassa rakkauden meressä. Kohta jo alkoi kauhoa voimakkaassa ilmavirtauksessa eteenpäin, sillä katse oli kiinnittynyt kaukaiseen tasankoon. Lähemmäksi päästyään huomasi valtavia pölypilviä, tasangolla eteni ratsumiehiä. Ne olivat tutkimusmatkalaisia. Teki mieli lähteä mukaan tuntemattomaan, eikä palata koskaan takaisin. Viettää viimein vanhuuttaan suuressa kaupungissa ja katsella laivojen lastausta iltapäivän kuumina tunteina, kirjoja täynnä olevasta varjoisasta huoneesta ja maistella yrttiteetä.