Minulla ei kai ole muuta mahdollisuutta kuin pyytää erotodistus, koska
pelkään korkeita paikkoja. Tämän pelon sain poikana, kun olin isän kanssa
kalliolla maisemia ihailemassa. Alla myrskysi meri. Äkkiä isä
tempaisi minut syliinsä ja roikotti nilkasta tyhjyyden päällä, niin että
luulin hetkeni tulleen. En nähnyt mennyttä elämää kuvina mielessäni, vaan
näin mustan viemärin, johon ajautui loputtomasti ainetta ja joka alkoi
vetää minuakin puoleensa. Sitten isä nauroi ja nosti minut takaisin
kalliolle. Illalla hän kertoi kylään tulleille sukulaisille kepposestaan
ja siitä, kuinka "poika oli pelästynyt niin että paska kai tuli housuun".
Alkoholisoitunut tätini, joka oli syvästi pettynyt elämään yritettyään
turhaan ystävystyä kaatopaikalta löytämänsä päättömän ruumiin kanssa,
purskahti käheään nauruun ja vilautti minulle reittään, joka näkyi
punertavan suonikkaana rikkinäisen sukkahousun alta. Minua huimasi taas.
Erotodistuksen saadakseni minun pitää mennä kansliaan ja pyytää
kohteliaasti nähtäväksi kanslerin perse. Se tykkää kun sitä pyytää.
Eturivin katsojapaikat on kansliassa tällä viikolla varattu
arvovaltaisille diplomaateille, olen nähnyt ne kesällä jossain järven
rannalla, missä ne olivat pyytämässä perhosia. En tiedä mitä ne
perhosilla teki, mutta kun niitä kuljetettiin pois pakettiautolla, kaikki
pitelivät korviaan ohjaamossa.
Kanslisti katsoo minua aina tutkivasti. Viime yönä näin siitä unta, se oli
rinnat paljaina pyylevien naisten kanssa saunan lauteilla ja huuteli
minua istumaan syliinsä. Muut naiset tyrskähtivät hytkyvään nauruun.