Koska oli varma, että hänen ohjeisiinsa luotettiin, hän heilautti kättään hyvästiksi ja nousi kuumailmapalloon. Aluksi näytti siltä, ettei pallo suostunut ollenkaan kohoamaan yläilmoihin, mutta kun palloa ohjastava aikansa poltti ja huudatti kaasusuutinta, pallo viimein heräsi eloon ja kovalla nykäyksellä irtosi maasta. Se nousi melkein saman tien erittäin korkealle, niin että matkalaiset, joista osa oli kaiken kokeneita karttureita, näkyivät enää pieninä huojuvina pisteinä. Hänen lähdettyään alkoi heti tiukkasanainen väittely ohjeiden järkevyydestä, eihän nyt missään Merkuriuksessa oltu, vaan kotoisen Maan pinnalla. Sen vuoksi tuntui järjettömältä piilotella varjon puolella koko päivän ja olihan se lähes mahdotontakin, kun Aurinko porotti tähän vuodenaikaan suoraan taivaan laelta. Jossakin oli yö joka tapauksessa, joten miksi tällaisesta piti huolehtia? Itse en ymmärtänyt ohjeista varsinkaan kappaletta kuristusventtiileistä – mihin niitä muka käytettäisiin? Olin vain kerran elämässäni nähnyt kuristusventtiilin. Se tapahtui autotehtaassa, jossa olin pari kesää pakkaamassa moottorin osia vientiin. Mutta sen aikainen kuristusventtiili oli sitä lajia, että se olisi sopinut vaikka suuren valtamerihöyryn konehuoneeseen, jossa se siristen ja sihisten olisi suorittanut sitä jumalaista tehtävää, jota varten se oli asennettu.