Ribeira Bravan kirkko on rakennettu 1600-luvulla. Sitä voisi luonnehtia juuri nyt kärsimyskirkoksi, sillä sen ulkopuolella musisoi turistien riemuksi värikkäisiin viittoihin ja myssyihin pukeutunut inkayhtye. Se soittaa panhuiluilla Schubertin Ave Mariaa, Abban Chiquititaa ja muuta kliseistä roinaa. Kirkon pyhimyspatsaat hikoilevat verta; tällä kertaa Jeesuskin on iloinen ristinkuolemastaan. Alttaritaulun enkelit ovat paenneet kirkon etäisimpään nurkkaan ja pitelevät korviaan. Pelkään vielä kuulevani Albinonin Adagion, se tekisi minusta lopun, mutta pääsen onnekkaasti lähtemään ennen sitä. Kuljettaja ajaa pilvisumussa ylös vuorenrinnettä. Ylhäällä on tasanko, jossa on joskus ammoin tapahtunut valtaisa törmäys. Kukaan ei tiedä tarkalleen, mitä on tapahtunut, mutta vuorenseinään on tallentunut valottunut kuva pitkistä suippokorvaisista olennoista, jotka seisovat avaruusromun keskellä. On epäilty, että he olisivat itse asiassa olleet saaren ensimmäiset asukkaat, jotka joutuivat jäämään tänne aluksensa tuhouduttua. He asuivat tällä metsäisellä saarella pitkään, ennen kuin löytöretkeilijät tulivat yli meren purjealuksineen. Sitä ennen he olivat saaneet yhteyden kotiplaneetalleen ja luoneet eräänlaisena translokaationa, siirroksena kotiplaneetaltaan, viihtyisän balneaarion, joka sijaitsee saaren luoteisnurkassa ja jonka saarelaiset tuntevat Porto Monizin meriuimalana. Uimalassa on vanhanaikainen, rento tunnelma ja siellä on upeita kallioaltaita, joita meri sävyisästi huuhtelee. Kaikki näyttää muuten samanlaiselta kuin maanpäällisessä meriuimalassa yleensä, paitsi taivas, jossa kelluu oranssinpunainen jättiläistähti. Se näyttää hieman utuiselta, koska siitä erkaantuu kaiken aikaa ainetta. Se ajautuu hitaasti kohti kaukaista mustaa aukkoa, jota jättiläistähti kiertää.

Saaren pääkaupungin jesuiittayliopiston tallenteista teen kiintoisan löydön. Se on Antonio Vieyrean toimittama kirja ”Historia do Futuro” 1800-luvulta. Sen ovat alunperin kirjoittaneet saarelle tulleet avaruusolennot. Heille aika ei ollut lineaarinen, vaan käyristyvä, itseensä sulkeutuva. Näin he pystyivät tarkastelemaan tulevaisuutta aivan yhtä luontevasti kuin menneisyyttäkin. Avaruusolentojen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa, kuten ei siitäkään, onko heitä edelleen saarella. Ehkäpä he hyvinkin asustelevat jossakin syrjäisessä kylässä vuoren jyrkänteellä ja kokoontuvat iltaisin rantakallioille tuijottamaan taivaalle ja odottelemaan.