Koirani Riku ja minä istumme vanhainkodin

parvekkeella yöllä

juomme rommia, poltamme sikareita

ja katsomme nukkuvaa kaupunkia

 

Muistelemme lapsuuden aurinkoisia polkuja

puiden ympärillä tanssivia henkiä ja taivasta,

jota hieman pelkäsimme

kun taivaankansi liikahteli ja sieltä kuului hiljaista puhetta

 

Riku muisteli että löin sitä kerran päähän puuankalla

jota vedin narussa perässäni kaikkialle

Riku kuitenkin kaitsi minua minne ikinä kuljinkin

koska se oli sen tehtävä

 

Istuimme aina metsän reunassa suurella kivellä

ja katsoimme tielle

odotimme isää ja äitiä kaupungista

harmaat autot humahtivat ohi täynnä kesää,

tehtaanpillien vihellystä, kuumaa asfalttia

ja iloisia juhlia

viimein linjuri pysähtyi

vierähdimme alas kiveltä ja lähdimme juoksemaan

kohti avoimia syliä, tuliaispaketteja ja viinan lemua

minä edellä, Riku perässä

 

Riku hyräilee kauan sitten kuolleen ystävän sävellystä

minä hyräilen mukana

- kunnes hoitaja äkkiä avaa parvekkeen oven

ja taluttaa minut sisälle