sunnuntai, 16. huhtikuu 2023
Aurinko viipyilee yhä männynrungoilla
ja haapain latvoissa.
Hellästi se hyräilee
ajan kulomia säveliään.
Ihan vielä ei haluttaisi lähteä,
se tahtoisi vain ihailla laitumiaan
ennenkuin ne putoavat illan tummuvaan huppuun.
Sitten se jo kiiruhtaa toisaalle
ja kurkistaa vasta seuraavana aamuna
heräävästä horisontista.
Lyhyitä päiväkirjamerkintöjäni arkisista elämäntilanteista, joihin lähes jokainen tahtomattaan joutuu. Ne ovat itse asiassa kaikkeuden keskusta huojuen kiertävän, mekaanisesti ilmastoidun kaasuplaneetan
koneenkäyttäjän unia. Eläimet, erityisesti hevoset, linnut ja lepakot
jakavat yhteisen ymmärryksen kanssani.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.