Kulmahuoneessa välähti valo. Olin kulkenut oudossa katukuilussa koko päivän, mielialani oli synkkä. Kadun molemmin puolin talot olivat niin korkeat, että oli mahdotonta nähdä kauemmas ympäristöön. Aamulla oli satanut, mutta sade oli jo tauonnut ja alkoi kirkastua. Valonvälähdyksenkin täytyi johtua tästä, iltapäivän aurinko kultasi kulmahuoneen ikkunan. Joku avasi sen ja jäi siihen oleilemaan, vastavalossa en kyennyt hänen piirteitään erottamaan. Hän sytytti tupakan, savu tuprusi suoraan ylös tyvenessä ilmassa. Olin matkalla kokoukseen. Katu oli minulle vieras, en tuntenut kokouspaikkaa entuudestaan. Sen piti olla jossakin näillä main, mutten nähnyt missään kadun nimikylttiä Lopulta päätin kysyä ohikulkijoilta. Se vaati näillä seuduin rohkeutta, ihmiset voisivat huomata puhetavastani ja vaatteistani, etten kuulunut tänne. Tästä oli varoitettu. Pysäytin vanhan miehen ja näytin hänelle paperilapulta kadun nimeä. Hän ei katsonut siihen päinkään vaan jatkoi matkaansa jotakin itsekseen jupisten. Seuraavaksi kysyin tietä olennolta, joka oli puoliksi nainen, puoliksi hevonen. Hänen ilmeestään päättelin hänen olevan prostituoitu, hän katsoi minua julkeasti silmiin ja hymyili vinosti. Hän hamusi kättäni suuhunsa ja vei sen rintaansa vasten. Riuhtaisin itseni irti ja jatkoin kävelyä. Hänen kiroustulvansa saatteli menoani, jotkut ohikulkijoista naureskelivat minulle ja tekivät käsillään rivoja elkeitä. Lopulta näin kadunkulmassa puhelinkopin, menin siihen sisään etsiäkseni puhelinluettelosta kartan. Kartta oli tuhrittu, mutta sitä aikani tutkittuani päättelin, että olin tullut liiaksi etelään risteyksestä, josta minun olisi pitänyt kääntyä. Etsimäni osoite sijaitsi pienen puiston varrella. Nyt vasta muistin paikan, olin siellä jopa kerran käynytkin. Se tapahtui opastetulla bussikierroksella. Puiston keskellä oli viehättävä karhupatsas. Valtavan suurella jalustalla seisoi vain tulitikkulaatikon kokoinen graniittiveistos. Se oli tullut kuuluisaksi, sitä katsomassa kävi vuosittain lukuisia vierailijoita. Karnevaalien aikaan veistos irrotettiin jalustaltaan ja kuljetettiin juhlasaatossa kirkkoon, jossa se vietiin alttarille.