Lintu istuu puussa
valtameren rannalla.
Kirkas viserrys
kantaa yli meren pauhun.
Se odottaa vuorten takaa
nousevaa aurinkoa,
joka ravistelee säteillään
kukkaloistoon puhkeavaa laaksoa.
perjantai, 2. helmikuu 2024
Lyhyitä päiväkirjamerkintöjäni arkisista elämäntilanteista, joihin lähes jokainen tahtomattaan joutuu. Ne ovat itse asiassa kaikkeuden keskusta huojuen kiertävän, mekaanisesti ilmastoidun kaasuplaneetan
koneenkäyttäjän unia. Eläimet, erityisesti hevoset, linnut ja lepakot
jakavat yhteisen ymmärryksen kanssani.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.