Isä otti hörpyn kossuvissylasista,  pärskähti ja irvisti.  Pöydän ääressä oli myös hänen enonsa. Kun tulin tervehtimään ja sanoin ”Moi”, eno närkästyi. ”Ai nykynuoret sanoo moi ”. ”Joo, sellainen on tapa”, isä puolusteli. ”Neuvostoliitossa kommunistinuoret puhui vanhempien kanssa eri tavalla”. ”No, nyt ei olla Neuvostoliitossa”, isä sanoi. ”Sä taidat olla demari”. ”No katos, mun poliittiset mielipiteet ei kuulu kenellekään”. Miehet vaikenivat. Isä vilkaisi äitiä, joka istui ulompana pöydästä eikä juonut mitään. Äidillä oli kädet ristissä ja hänen silmänsä olivat kiinni. ”Mitä se teet?”, isä kysyi. ”Mä rukoilen”, äiti vastasi. Isä mulkaisi häneen vihaisesti ja potkaisi tuolia. ”Haistanny paska”, hän sanoi. ”Mitä se sua häiritsee?”. Hänen äitinsä oli kuollut jokin aika sitten ja hänessä oli herännyt uskonnollinen vire. Olin ollut pari kertaa hänen kanssaan telttakokouksissa, joita pidettiin pallokentällä. Penkkirivit olivat täynnä puolelta toiselle huojuvia yksinäisiä naisia tunkkaisissa villatakeissaan. Joukossa oli muutama itsekseen mutiseva, hilsettä pölisevä mies. Saarnaaja maalasi tunteella, kaikki itkivät. Telttakokoukset loppuivat, kun eräässä kokouksessa saarnamies sekosi. Hän pani kattilan päähänsä kesken saarnan ja rupesi hakkaamaan sitä kauhalla. Hän huusi kattilan sisältä: ”Näin sitä perunia keitellään”, ja nauroi kimeästi. Sitten hän hamusi vetoketjuaan ja otti yleisön kauhuksi sukuelimensä käteensä ja heilutteli sitä. ”Tää on iso ku kamelilla”. Avustajat veivät hänet ulos.

Pöydällä oli auki radio, äiti kuunteli uskonnollista puheohjelmaa. Ohjelmaan tuli puhelu. ”Meillä riehuu täällä siskonmies, jossa on riivaaja, mitä tehdään”? Ohjelmaa juontava pastori oli hetken hiljaa ja vastasi: ” Minä muistan, kun enkelit laskivat Auringon pilttuustaan, jonne se oli ollut teljettynä. Sille oltiin oltu vihaisia, kun se vaan möllötti koulun pihalla eikä oppinut mitään. Plutasi vain vesilammikoissa ja ripusti luokassa märkiä sukkiaan patterille kuivumaan. Kaikki sille nauroivat. Kun se pääsi vapaaksi, se rupesi taas pyörimään taivaalla ja pyöri vinhasti ympäri kuin rukinpyörä. Sitten se pysähtyi ja lähti pyörimään toiseen suuntaan, ennen kuin lopulta asettui, puolelta toiselle kellahdellen. Mutta arvoisa kysyjä on aivan oikealla asialla: Mitä siinä tekee, jos jossakussa on riivaaja? Minusta pitäisi ihan ensimmäiseksi paistaa vaikka lettuja ja jutella asianomaisen kanssa kaikessa rauhassa – ja täytyy muistaa lettuhillo myös. Riivaajalle ei saa antaa. Meillä oli maalla kerran lepakko.  Se roikkui liiterin takana puupinossa. Se kysyi minulta korvat hörössä, mustaa suutaan napsutellen: ”Onks sulla viinaa?”".