Vankien jokavuotisella oopperamatkalla tutustuttiin tänä vuonna kuuluisaan Robotti-operettiin. Sen lumovoimaa ovat ylistäneet jäämeren tähyilijätkin, jotka ovat yleensä hyvin kriittisiä. Heidän työnsä on liukua savuavien kirjarovioiden suojassa jäätä pitkin ja tähyillä merta samalla rauhoittavia hymnejä lallattaen. Operetti kertoo orjuutetun robottiarmeijan viimeisistä vaiheista Marsissa, jonne miss maailma on matkannut uimalla heitä tapaamaan. Hän on hyvin viehättävä uima-asussaan. Hän yrittää vapauttaa heidät ikuisen vierimisen, kierimisen, hiekkaan juuttumisen, mittaamisen ja raportoinnin kahleista ja hän laulaa pelästyttävän aarian. Se on eräissä metropoleissa aiheuttanut joukkopyörtyilyä, jotkut toimittajat ovat vilkeunessa riisuneet housunsa ja torilla on ammuttu laukauksia.  Minä luen operettiuutista appelsiinia syöden enkä tiedä maailman pauhusta mitään. Katselen lentokonetta, se liitää äänettömästi, siivet tulessa, yli kaupungin ja katoaa kukkulan taa. Ei kuulu mitään räjähdystä, vaan poksahdus, kuin samppanjapullon korkista. Kukkula on hyvin kaunis kesäisinä iltapäivinä, kun ei näy muuta kuin kukkarinne, jossa punaruskeat linnut loikkivat ja kukkulan takana sinitaivas. Vankien oopperamatkojen tavanomainen pakosaldo riippuu osanottajamäärästä. Ainahan osanottajia on ollut paljon, erityisen paljon heitä on tänä vuonna, jolloin suuri sirkus on tullut kaupunkiin. Se on vallannut keskeiset hallintorakennukset valkeille kyyhkyilleen, jotka viettävät säädytöntä elämää. Ballerinoja on nähty harjoittelemassa presidentinlinnan katolla, heille presidentti on nuhruisen sivuikkunan verhonraosta krapulaisena vilkutellut, mutta kukaan ei ole vastannut tervehdykseen. Pakoon lähteneitä vankeja on tänä vuonna ilahduttavan runsaasti, heidän kiinnisaamisoperaatiostaan on tehty rakastettu tv-visailu. Yleensä heitä löytyy kätkeytyneenä etanalasteihin, joita rahdataan laivoilla ulkomerelle ja majakkasaarista, jossa he istuvat kalliolla ja katselevat kyyneleisin silmin kaukaisuuteen.