Aamulla matkaan köysiradalla ylös Montelle. 1800-luvulla tänne puksutti hammasrattaiston varassa pieni juna. Neitsyt Marian kirkkoon on haudattu Itävallan keisari Kaarle I. Kirkkoon johtavan tien varrella maleksii kelkkamiehiä. Heillä on yllään hohtavan valkoinen paita, suorat mustat housut, olkihattu ja keltaiset nahkasaappaat. He laskettavat matkailijoita pajukelkassa alas Funchaliin jyrkkiä kivikatuja pitkin. Kelkkamiehiä on paljon; osa istuu kapakassa ja pulina on kova. Taksi tuo koko ajan lisää miehiä ylös. Myös kukkurallinen uusia kelkkoja tuodaan kuorma-autolla. Pelkkä kelkalla laskettelu ei enää nykyisin elätä tämän ylpeän veljeskunnan jäseniä. Kadulla on myynnissä äänilevyjä, joilla kelkkamiehet laulavat enemmän tai vähemmän epävireisesti suosittuja iskelmiä. He menevät myös pyytämättä vierailulle Monten asukkaiden kotiin, jossa tarjoutuvat tekemään korvausta vastaan pieniä palveluksia, kuten käymään kaupassa tai tulemaan hautajaisiin arkunkantajaksi. Heistä on tullut riesa. Kelkkamiehet ovat pitkäikäisiä, sillä liikunta ja jatkuva ulkona olo on sitkistänyt heidät. Jotkut heistä jopa muistavat Kaarle-keisarin. Hän kuoli vain noin 30-vuotiaana. Hän pakeni Madeiralle tultuaan syöstyksi vallasta. Vaikka hän menehtyi sairauteen nuorena, oli hänellä kuitenkin suuri lapsikatras. Hänen puolisonsa, Parman prinsessa, eli lähes satavuotiaaksi. Prinsessa muisteli usein kelkkamiehiä ja heidän sutkauksiaan. Paavi antoi joitakin vuosikymmeniä sitten Kaarlelle pyhimyksen arvon. Kirkon takana olevat sammaleiset kiviportaat vievät alas Neitsyt Marian kaivolle, joka on tärkeä pyhiinvaelluspaikka. Hänen ilmestymistään odotetaan joka vuosi. Pienessä puhelinkopissa on taivaansininen puhelin, johon Neitsyt Marian toivotaan soittavan ennen ilmestymistään. Puhelinta hoitaa kirkon vahtimestari. Vierailen vielä Monten rinteen hautausmaalla. Uusia hautoja on juuri otettu käyttöön ja vanhat haudat on raivattu niiden tieltä ja tyhjennetty luista. Maahan on jäänyt vanha ristiinnaulittua esittävä patsas. Se makaa mullassa pitkin pituuttaan, kädet levällään, kuin voimattomuutensa osoittaen. Hautausmaan asukit käyvät köysiradalla ahkerasti kaupungissa, sillä hissit kulkevat hautausmaan yli. Moni hissi kulkeekin näennäisen tyhjänä ylös tai alas rinnettä. Vainajat eivät suvaitse samaan hissiin eläviä. Jos menee kyytiin, voi käydä niin, että tällainen uskalikko putoaa rääkäisten alas hissistä kesken matkanteon. Kelkkamiehet tietävät kertoa, että osa kalmiston väestä laskettelee mielellään myös pajukelkoilla alas kaupunkiin.