Pyörivä kehrä hipaisi päätäni. Minä en nähnyt tilanteessa mitään huvittavaa, mutta mies vain nauroi ja jatkoi kammen veivaamista. Sirkus oli tullut kaupunkiin. Teltassa, joka oli pystytetty urheilukentälle, esiintyi voimakaksikko, joka uhkasi nostaa koko kaupungin harteilleen ja viskata sen mereen. Sanojaan tehostaakseen he murisivat ja väläyttelivät keltaisia hampaitaan. Heidät oli sidottu kaulastaan liekanaruun. Heidän lihaksensa värähtelivät kuin elävät olennot, ne olivat suuria, sykkiviä ja punaisia. Kampea veivannut mies huomasi lopulta mielipahani, lopetti veivaamisen ja lasten äänekkäästä protestoinnista piittaamatta käveli luokseni. Hän otti taskustaan tupakan, laittoi sen huulilleen törröttämään ja odotti, että sytyttäisin sen. Kaivoin nöyrästi taskustani tulitikut ja sytytin tupakan. Hän veti pitkät henkoset, taivutti päätään taakseen ja puhalsi savupatsaan ilmaan. “No, kerro!”, hän sanoi minulle. En osannut tähän heti vastata mitään. Kun hiljaisuutta kesti tovin ja mies vain odotteli ivallinen hymy huulillaan, aloin kertoa lapsuudestani maalla. Siihen kuului aurinkoisia ja onnellisia päiviä mansikkamaalla ja vattupensaassa. Ukkosta juoksimme karkuun järveen, painuimme sukelluksiin ja luulimme olevamme turvassa.