Näihin pölyisiin päiviin minä jään. Tällä vai seuraavallako ovenavauksella saavuin, sitä en muista. Nyt on kesä ja vietetään minun virallisen kuolemani kolmatta vuosipäivää. Tämä väärinkäsitys sai luultavasti alkunsa pienoisgolfradalla, jossa minut erehdyksessä merkittiin papereihin kuolleeksi. Nämä paperit olivat käsittämättömien mutkien kautta kulkeutuneet jollekulle virkamiehelle, joka teki vastaavat merkinnät omiin papereihinsa. Ensimmäiseksi minulta katkaistiin sähköt. Kun soitin vikakeskukseen, sieltä tarkistettiin tietoni ja ne saatuaan päivystäjä sulki mitään sanomatta puhelimen. Seuraavaksi minulta evättiin bussilippu. Luukulla sanottiin, että voisin yrittää anoa lippua, jonka tavallisesti saavat sodissa kuolleet, mutta sen saaminen oli minun tapauksessani hyvin epävarmaa. Juttelin kerran koirani kanssa asioiden saamasta merkillisestä käänteestä. Jonkun on täytynyt kuulla tämän keskustelu, sillä se vuosi erään toimittajan tietoon. Pian ilmestyikin erään iltapäivälehden ”sattumuksia”-palstalle pakina elävästä kuolleesta miehestä. Hyvin pian ihmiset tajusivat, että jutun kohde olin minä. Sen sijaan, että minua olisi taputettu olalle ja nauraen lohduteltu, minua alettiin karttaa. Sain potkut työpaikastani – kukapa haluaisi pitää kuollutta virkamiestä palkkalistoillaan? Lopulta olo kävi niin tukalaksi, että myin jäljellä olevan omaisuuteni ja sen kummempia suunnitelmia tekemättä ostin lentolipun kaukaiselle etelämeren saarelle. Viranomaiset päästivät minut matkaan kyselemättä, sillä lentokoneilla matkaa paljon kuolleita ihmisiä. Saapuessani saarivaltioon monikymmentuntisen reissaamisen jälkeen viranomaiset kysyivät ensimmäiseksi, kuinka pitkäksi aikaa aioin jäädä. Saarella sai oleskella ilman työlupaa vuoden. Minulla ei enää ollut paljon rahaa, joten hotelliasuminen oli pois laskuista. Lähdin kävelemään kaupungista ulos vievää tietä pitkin. Tienmutkassa oikaisin kanervaisen nummen halki, kunnes tulin autiolle rannalle. Sen pehmeään hiekkaan kävin pitkäkseni ja kun olin löytänyt auringolta suojaavia lehviä, saatoin rauhallisena nukahtaa.