Oletteko koskaan nähneet kaupungin kunnianarvoisaa yliopistoa kuunvalon roihussa? Minäpä olen. Monet ihmiset vastaisivat tähän kysymykseen, että he eivät edes ole nähneet koko yliopistoa. Se onkin ymmärrettävää, sillä sinne ei valitettavasti kaikilla ole pääsyoikeutta. Alue on muurein eristetty. Ne ovat niin korkeat, että niiden yli vaivoin erottuu kirjaston värikäs kupoli, jonka huipulla on hopeinen nuoliviiri. Kukaan ei enää muista tarkalleen, mitä nuoli symboloi tai mikä sen alkuperä on. Tavanomaisin arvaus on, että se esittää tiedon nuolta, joka terävästi tunkeutuu kaiken olevaisen läpi. Eräs historioitsija väittää, että nuoli kuuluu tarinaan, jonka mukaan kuninkaan palvelija olisi erehdyksessä haavoittanut sillä kuolettavasti kirjaston perustajaa. Kuningas sattui olemaan hyvin epäsuosittu, eikä tämä ikävä tapaus suinkaan lisännyt hänen suosiotaan. Koska hän myöhemmin otti vainajan lesken puolisokseen, heräsi epäilys, ettei tapaus olisikaan ollut onnettomuus, vaan ilkeämielinen, tahallinen teko. Jokin aika sitten olin kaupungilla myöhään, sillä olin menossa tuomiokirkkoon öistä urkukonserttia kuulemaan. Koska konserttiin oli vielä aikaa, päätin käväistä yliopiston pihalla sen monia viehättäviä rakennuksia ihailemassa. Portinvartija tunnisti minut kuiskattuani salasanan ja suuri portti aukeni kumahdellen kuin temppelin kello. Kuu kellahteli kesätaivaalla ja värjäsi päärakennuksen loimullaan punaiseksi. Varjot kiemurtelivat kuin jättiläiskäärmeet paksuja marmoripylväitä pitkin. Jokin suuri eläin vilahti piiloon kirjaston nurkan taa.