Satama on hiljainen kesäisenä sunnuntaipäivänä. Pari tiiraa kaartelee kirskuen meren päällä, mutta saalista ei ole näkösällä. Etäämpänä lokit ahdistelevat korppia, joka lentää ärtyneenä rantaan ja siitä suoraan kohti synkeää kuusikkoa, joka alkaa melkein rannasta. Siinä kuusikossa on tapahtunut hirveitä. Kamalia. Eräänä juhannuksena siellä nähtiin juoksevan valkean hevon, jonka pää muistutti nuoren neidon päätä. Lauloikin se, vienolla äänellä jotakin virttä veisaili jotta: ”Avajas porttis ovesi, sun kamariis käyn ja morsiukses sulle annan”. Muuan puussa tuolloin oleillut mies tämän kaiken näki ja juoksi poliisin pakeille kertomaan tapauksesta, mutta poliisi vain sähisi. Mies lähti, mutta poliisi pani toimeksi ja antoi havainnnosta vihjeen lehdelle, jonka luottotoimittaja, moninkertainen rangaistushuonevanki Uokki Urmu, lensi paikalle läntiseltä merivartiostoasemalta armeijan helikopterilla. Hän väitti omistavansa sen, mutta kaikkihan totuuden tiesivät. Hän oli saanut sen lahjuksena käyttöönsä luvattuaan vaieta erään amiraalin salaisista liiterihankkeista, joiden tarkoituksena oli tartuttaa myyräkuume kaikkiin ja kehittää siihen erään tuttavansa, virkaheittolääkärin, kanssa rokote ja lyödä niinsanotusti vittu rahnoiksi. ”No missä miesi?”, kysyi Uokki poliisilaan tultuaan. Päivystäjä oli unohtanut koko tapauksen, sillä siitä oli kulunut – sen unohdin kertoa - jo kuusi vuotta. Niin kauan Uokilta kesti matkata paikan päälle. Uokkiin yhteyttä ottanut poliisi hädin tuskin oli enää elossa, juuri sopivasti viimeistä päivää töissä ennen siirtymistään leipurusisarensa hoteisiin. Uokki kyseli ja kyseli ja poliisi muisteli. Sitten päätettiin, että annetaan havainnon an sich mennä menojaan, ja kirjoitetaan tapauksesta mieluummin epiteeli poliisin muistelmiin, jonka nimikin oli jo valittuna: ”Poliisi muistelee”.

Satama oli hiljainen ja korppi katosi kuusikkoon. Nosturit olivat vaiti, vain yksi lastasi raskaita kontteja rahtilaivaan, toinen oli turhautunut ja liukui jarruistaan irronneena kiskoa pitkin ja paiskoi nostokoukkuaan ja kettinkejään sinne tänne, niin että kilinä kajahteli satamarakennusten seinistä.