Meidän piti silloin mennä Karren kanssa leffaan. Kevät oli sinä vuonna myöhässä. Haalea aurinko hohteli kaukana ja loi utuisia heijastuksia taivaalle. Karre oli aina jotenkin etäinen, enkä tiedä, pitikö hän minua ystävänään ollenkaan. Kerran nuorempana minulla oli käsi kipsissä enkä saanut mennä ulos. Kaipasin leikkikaveria. Äiti jutteli Karren äidille ja seuraavana päivänä Karre tuli meidän ovelle ja sanoi töksähtäen: "Mun äiti käski mun tulla leikkimään sun kanssas". Sitten leikimme tinasotilailla, mutta minun tunnelmani oli pilalla. 

Olin pukemassa, kun ovikello kilahti. Ovella oli itkuinen Karre pikkuveljensä kanssa. He tulivat eteiseen. Pikkuveli itki edelleen ja Karre pyysi vapisevalla äänellä saada soittaa ambulanssin. Hän oli mennyt kotonaan vessaan ja löytänyt isänsä hirttäytyneenä kylpyhuoneen patteriin. Pikkuveli oli tullut vessan ovelle ja tuijottanut veljensä selän takaa isää, jonka pää retkotti omituisessa asennossa. Isä heilahteli kevyesti, kuin olisi hakenut sopivaa rytmiä.

Karren äiti oli työssä kioskilla. Kun Karre oli ohjannut ambulanssimiehet sisään, hän juoksi kioskille. Äiti tuli työvaatteissaan pihaan, ryntäsi sisään "mä arvasin tään"-ilmein. Ambulanssimiehet olivat sisällä pitkään. Lopulta isä kannettiin paareilla ulos ja hänet työnnettiin ruumisautoon, joka oli vaivihkaa ajanut ambulanssin viereen. Hän oli kasvoiltaan sininen kuin kevättaivas ja hyvin rauhallinen. Hän oli poliisi ja tottunut näkemään kaikenlaista. Hän oli kertonut joskus menneensä asuntoon, jossa oli tapettu nainen käsipainoilla. Nainen oli aivan lituskainen, verta oli joka paikassa. Teon tehnyt mies istui lattialla ja joi kaljaa eteensä tuijotellen.

Ruumisauton kuljettaja oli pitkä rokonarpinen mies, jolla paloi tupakka kämmenen suojassa. Hän tuntui ilahtuvan paarien tulosta ja tokaisi: ”Jaha, valmista tuli”.  Hän puhalteli sormiinsa ja sanoi ääntään madaltaen ambulanssimiehille: ”Perkeleen kylmä ilma”.  Karre, pikkuveli ja äiti olivat pihalla saattelemassa. Äkkiä viereisen rapun ovi lensi auki ja ulos purkautui remuisa joukko nuoria miehiä. Kaikilla oli puku päällä ja tukka tyylikkäästi taakse suittuna. Partaveden haju leijaili ilmassa. Huomattuaan tilanteen he hiljenivät hetkeksi, mutta päästyään etäämmäs aloittivat pölöttämisensä uudelleen. He jäivät odottamaan taksia.