Osallistuin luontoretkelle eräänä kevättalven iltana. Retken lähtöpaikka oli vanha koulu, jonka tiloissa säilytettiin luonnosta löytyneitä kummallisuuksia. Lasivitriinissä oli kasvi, joka näytti hulmuavalta tulenlieskalta. Sitten oli lattian läpi kasvava puu, joka läiski oksiaan yhteen kuin olisi taputtanut käsiään. Vielä siellä oli erikoinen kasvin lehti, jota säilytettiin kirjan välissä. Kun sen otti sieltä pois, se alkoi lukea ääneen niiden sivujen sisältöä, joiden välissä se oli ollut. Tavanomaisten täytettyjen lintujen, kuten huuhkaajain ja haukkojen joukossa oli täytetty kissa, jolla oli pienet siivet. Se oli löytynyt kuolleena lentokoneen turbiinista. Lähdimme koululta kohti metsää. Metsänreunan puut alkoivat huojua levottomasti puolelta toiselle, kun näkivät meidän lähestyvän. Ne päästelivät suhisevia ääniä, kuin ruoska olisi viuhunut ilmassa. Metsätie oli jäinen ja liukastelimme vähän väliä eteenpäin kulkiessamme. Matkanteko loppui kohta kokonaan, sillä puut sulkivat meiltä tien heittäytymällä ryteiköksi eteemme. Opas alkoi mölöttää itsekseen ja viritteli nuotiota, sillä jotkut valittivat kylmyyttä. Lämmiteltyämme hetken nuotiolla hän opasti meidät peltoaukealle, josta tähtitaivas näkyi hyvin. Keskellä taivasta oli pieni sumuläikkä. Se oli pyrstötähti. Opas sanoi, että se syöksyy Maahan ja menee sen läpi ilman että sitä edes huomataan; näin on tapahtunut kaksi kertaa aiemminkin. Otaksuttiin sen kulkevan vaivihkaa maan- ja merenalaisia tunneleita pitkin nopeasti puikkelehtien kuin lisko.