Lapsena sattui kerran niin, että isän kesäloma alkoi viikkoa ennen äidin lomaa. Hän lähti oitis tapaamaan muutamaa vanhaa kaveriaan. Eräällä heistä oli auto. Sillä päätettiin huristaa meidän maalle käymään. Minä sain tulla mukaan. Isä oli kovasti ollakseen, kun pääsi autossa matkustamaan. Hän istui etupenkillä ja roikotti kättään avonaisesta ikkunasta. Radiosta soi rokki, hän löi kädellään tahtia auton peltiin. Hän oli palannut takaisin nuoruuteensa. Ajoimme rantakatua pitkin ennen kääntymistä maaseudulle vievälle tielle. Kadulla käveli naisia. Kaikki miehet autossa kääntyivät heitä katsomaan ja vislasivat rehvakkaasti. Minä kiinnitin huomioni rannalla seisovaan poikaan, joka itki kovaäänisesti ja huusi isäänsä. Isä oli meressä ja ui pallon perässä, joka ajelehti tuulen mukana kovaa vauhtia yhä ulommas ulapalle. Pojan silmistä näki, että tähän hänen lapsuutensa loppui. Hän tajusi, ettei isä saisi palloa kiinni - isä siis ei enää ollutkaan kaikkivoipa. Uusi pallo voitaisiin tietysti ostaa, mutta juuri se toisi elämän raadollisen, läpimädän puolen esiin. Kuvitelma, että menetys voitaisiin noin vain korvata. Kun uusi pallo olisi ostettu entisen tilalle, ei enää olisi oikeutta valittaa menetystä. Jos itkisi, käskettäisiin pitämään turpa kiinni ja leikkimään uudella pallolla. Ja kuitenkin se olisi aivan eri pallo kuin entinen. Se käyristäisi ympärilleen erilaisen avaruuden ja vaikka siitä leikattu kieleke aukaistuna ulottuisikin äärettömyyteen, olisi se joka tapauksessa kohtisuorassa vanhaan nähden. Toivotin mielessäni pojan tervetulleeksi särkyneiden sydänten kerhoon. Rantakatu jäi taakse ja matka maalle alkoi. Taivaanrannassa, suurten metsien yllä, taivas oli musta. Vähitellen hilpeä mieliala laski ja leikinlasku loppui. Osa oli sitä mieltä, että käännyttäisiin takaisin, sillä kaupungissa oli edelleen kirkasta, mutta isä halusi jatkaa matkaa. Kun pääsimme perille, satoivat jo ensimmäiset pisarat. Kaikki kiiruhtivat sisälle. Viinapullot kaivettiin esiin. Minä katselin ulos ja näin, kuinka tuuli ravisteli tuimasti puuta, kuin jotakin tivatakseen.