Hänen muotonsa eivät erottuneet palttinakankaan läpi, kun hän käveli majesteetillisesti, paljaita jalkojaan läpsytellen kaakelipihan poikki. Hänen hahmonsa oli jumalaisen kaunis. Taivaalla paistoi tummankeltainen kuu. Paikalliset virkamiehet oli nostettu juhlatamineissaan puihin, he tuijottivat taivaalle ja ulvahtelivat. Kuulin, että perinne oli aloitettu tuhat vuotta sitten. Silloinen kuningas oli kuollut täydenkuun aikaan poksahtamalla selittämättömästi kahtia. Sen jälkeen molemmat puolikkaat olivat juosseet toisistaan tietämättä metsään ja kadonneet. Vanhassa luolamaalauksessa, jota turisteille ei näytetty, tapahtuma oli kuvattu tarkkaan. Kysyin, oliko piirroksia missään kirjassa, mutta en saanut vastausta. Luolassa oli muitakin maalauksia. Jokin peto oli lähtenyt avaruusmatkalle kauan sitten, himmeissä piirroksissa oli siitä merkkejä; hallavaturkkinen otus, joka muistutti otsoa, liiti taivaalla savuvana perässään ja nauroi, merkillinen maljakko päänsä päällä. Olin ollut saarella kuukauden, enkä juuri ollut saanut yhteyttä ihmisiin. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä, mutta minulla oli sellainen tunne, että kun selkänsä käänsi, niin takana irvisteli piru. Olin saapunut itse asiassa aivan eri saarelle, mutta meriretkellä, jonka tarkoitusta en tiennyt, vene joutui myrskyyn ja kaatui. En tiennyt, miten muille veneessä olijoille kävi, minä ajelehdin puunrungolla merivirran mukana tämän saaren tuntumaan, valliriutan reunaan. Siellä kalastajat nostivat minut veneeseen. Minulla ei ole yhtään rahaa eikä minulla ole aavistustakaan siitä, miten selviän majoituslaskusta ja muista kuluista.