Minulle sattui kerran nuoruudessa, että olin ollut illalla juhlimassa. Juhlimisen syytä en enää muista, enkä valitettavasti ole merkinnyt sitä mihinkään ylös. Seuraavana päivänä olin luonnollisesti hieman huonovointinen ja lähdin kävelemään metsään rauhoittaakseni mieltäni. Istahdin kivelle ja katselin metsäpolulle, joka kimmelsi kuin se olisi ollut lasia. Polkua pitkin asteli vanha nainen. Hän näytti olevan hämmentynyt jostakin. Hän läimäytti vähän väliä otsaansa ja mutisi itsekseen jostakin kunniavelasta, joka hänen oli maksettava. Hän pysähtyi kerran, katsoi sinitaivaalle ja sanoi häntä tultavan pian hakemaan. Tämä tuntui omituiselta; kysäisin eräältä läheisessä puussa istuneelta varikselta, kuuliko se saman kuin minä. Varis ei vastannut, se vain huojutteli itseään puolelta toiselle, lensi maahan ja lähti hyppimään pitkin polkua naisen perässä. Liityin seurueeseen. Kuljimme aina vain syvemmälle metsään. Tuuli kohisi puissa ja keinutti latvoja, niin että niiden liike oli kuin meren aallot. Nainen kääntyi äkkiä, katsoi minua ja hymyili. Siitä tiesin, että jostakin olin löytävä puun, jonka sisällä kuohuvaan virtaan halusin pulahtaa ja ajelehtia pois.