Mies puisti päätään kuin suunnatonta tomaattia, pärskytteli, painui uudestaan pinnan alle eikä enää noussut. Olin silittänyt pöytäliinan, sen valkoisen, joka leijaili hiljaa paikoillaan ja tuoksui hyvältä, kuin äidin piirongissa. Katsoin rantaan, mudassa kompasteli miehen jalkavaimoja, jotka valittivat suureen ääneen. Pidin heitä teeskentelijöinä, sillä olin nähnyt, mitä he koketeerasivat sirkuksessa aina, kun silmä vältti. Sirkustirehtööri oli muutama päivä sitten tullut kaupungilla minua vastaan ja kyllä minä hämmästyin hänen pulskistumistaan; niin lihava hän oli, ettei väittämänsä mukaan enää havainnut maapallon pyörimistä. Kerran olin ollut kesätyössä kotikylän sirkuksessa, silloin se oli vasta toimintansa aloittanut ja kiersi vain lähiöitä eikä uskaltautunut suuriin kaupunkeihin ollenkaan, joita hallitsivat ammattisirkukset. Ensimmäinen yhteenotto suuren ammattisirkuksen kanssa tapahtui siihen aikaan, kun olin aloittanut opintoni. Näin, että kotikylän sirkus oli parkkeerannut torin laitaan. Nopeasti paikalle kaarteli suuri määrä korppeja, jotka pimensivät taivaan ja ruikkivat pahanhajuisia ulosteita sirkuslaisten niskaan, niin että nämä aikansa nyrkkiä puituaan lähtivät tiehensä. Paikalle saapui joitakin hyvin suuria miehiä, joiden pää olisi jäänyt puiden latvojen yläpuolelle järeässäkin metsässä. Heidän kävellessään maa keinahteli kuin kuumuuden lyömänä.