Mikä on ajatuksen kesto? Ehkä millisekunteja tai niiden osia. Neuroni voi tuottaa satoja hermoimpulsseja sekunnissa, sanovat tutkijat. Yhden ajatuksen eristäminen voi olla hankalaa, koska aatoksilla on herkästi tapana, kuin huomaamatta, ketjuuntua. Yksi ajatus johtaa toiseen. Tämä voi olla kivaa assosioivassa keskustelussa tai jotakin suunnitellessa, mutta etenkin yksinollessa joskus tavattoman häiritsevää. Tällainen ajatusten ketju voi sotkeutua kuin lankavyyhti ja tuloksena on pelkkää mössöä, sekavaa kohinaa, joka täyttää mielen.

Olipa ajatuksen kesto mikä hyvänsä, on aina olemassa hiukkasia, joko virtuaalisia tai ”todellisia”, joiden elinikä on vielä paljon lyhyempi. Niille tämä yksi ajatus on kestoltaan kuin koko maailma. Tätäkö Mark Twain tarkoitti ”Salaperäinen vieras” -novellissaan lausahduksella ”Vain ajatus tyhjien ikuisuuksien keskellä”?  Vai sitä, kun joskus, aloittelijan mielin, harjoitan mediaatiota, kuulen äkkiä, ajatusten hetkeksi hiljennyttyä, koputuksen?