Istumme kalliolla
ja katselemme laskevaa Aurinkoa.
Sillä ei ole kiire,
se kuuntelee radiosta säätiedotusta.
Minä aukaisen uuden viinipullon.
Muistelemme mennyttä maailmaa,
tuota sinikorvaista ahmattia.
Meidän aikamme tulee vielä.
lauantai, 3. helmikuu 2024
Lyhyitä päiväkirjamerkintöjäni arkisista elämäntilanteista, joihin lähes jokainen tahtomattaan joutuu. Ne ovat itse asiassa kaikkeuden keskusta huojuen kiertävän, mekaanisesti ilmastoidun kaasuplaneetan
koneenkäyttäjän unia. Eläimet, erityisesti hevoset, linnut ja lepakot
jakavat yhteisen ymmärryksen kanssani.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.