Hyvin se kelluu, vaikka isä ensin epäili. Riku oli mukana, kun veistin sitä pihassa, Rikulla oli kieli ulkona kun se läähätti ja katseli pitkin poikin lentäviä lastuja. Naapurin poika pomppasi jostakin pusikosta, kun olin menossa rantaan, aina se roikkui mukana kuin joku variksenpoika.  Riku haukkui ja juosta koikkelehti turkki hulmuten pitkin rantaa. Naapurin pojan mukana oli joku outo poika, sillä oli herraskaiset vaatteet. Menin rantakiven päälle kyykkyyn enkä piitannut hänen näsäviisaista huomautteluistaan, vaan laskin purtiloni järveen. Lempeästi puhalsi tuuli ja nosteli heijakkaita aaltoja. Laiva kellahteli laineilla ja minä ohjasin sitä kepillä minne huvitti, ärsyttääkseni vierasta poikaa, joka rupesi komentelemaan, miten laivaa muka piti ohjata. Hän sanoi että hänen setänsä oli merikapteeni. Näin heti mielessäni suuren lihavan miehen, jolla oli valkoiset vaatteet ja kapteenin lakki, kasvot hiestä kiiltävät. Mutta minun kaverini oli Riku ja me olimme sen kanssa tämän laivan tehneet. Laivani nyökkäili minulle ja nauroi ympäri pyöriessään. Välillä se kaatui ja jäi makaamaan kiven päälle, jolloin vieras poika ynähti jotakin tyytymättömällä äänellä. Mitä minä siitä, oli suloinen kesäpäivä, lämmin tuuli ja valkoiset pumpulipilvet. Ja meidän pieni laivamme. Me mahtuisimme sen kannelle ja lähtisimme lukemattomiin seikkailuihin, poikki myrskyisten vetten, läpi hirmutuulien.