Tässäpä lainaus erään kemianyhtiön eettisten arvojen huoneentaulusta:
We are committed to the safety and development of our people and the communities and societies in which we operate. We aim for no accidents, no harm to people and no damage to the environment"

Johdanto
Meksikonlahti, Afrikan rannikko, Alaskan rannikko, Arktinen napa-alue, Tonava, otsonikato, Bhopal, Seveso, Itämeri, Kärkölä, Talvivaara, Vihtavuori...
Listaa voisi jatkaa pienen miettimisen jälkeen pitkään. Kemianteollisuus on aiheuttanut lähes kaikki nykyajan suuret ympäristökatastrofit.

Responsible Care -ohjelma, mikä se on?

Bhopalin jälkeen alettiin valmistella ns. Responsible Care –ohjelmaa (suomeksi Vastuu Huomisesta), vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää. Se on kemianteollisuuden kansainvälinen ympäristö-, terveys- ja turvallisuusohjelma. Osa ohjelmaan sitoutuneista yrityksistä onkin kohentanut toimintatapojaan. Siitä, miten se oikeasti vaikuttaa yhtiöiden ympäristönsuojelunäkemyksiin, voi tosin esittää vaihtelevia arvioita. Exxon Mobil esimerkiksi ottaa vastuun huomisesta siten, että se rahoittaa järjestöjä, jotka horjuttavat ilmastosopimukseen pääsemistä.

Hallittu riski vai hallitsematon ahneus?

Teollisuus ja viranomaiset laskevat ”hallitun riskin” varaan. Oleellista ei ole kemikaalin vaarallisuus vaan altistumisen todennäköisyys. Tästä kyynisestä riskiyhtälöstä puuttuu kuitenkin ratkaiseva tekijä: ahneus. Juuri se on osallisena suurimpiin katastrofeihin. Riskin vakavuutta aliarvioidaan, koska voittoa halutaan tehdä nopeasti ja pienin panostuksin. Varovaisuusperiaate unohdetaan, jonka mukaan ympäristöongelmaan on varmuuden vuoksi tartuttava jo ennen kuin on täyttä tieteellistä näyttöä sen olemassaolosta. Teollisuudessa ja virkamiesten piirissä tämä kuitenkin käsitetään vain riskinhallintana ja varautumisena onnettomuuksiin, ”ennalta varautumisen” periaatteena.

Kaupan vapautta ei saa loukata?

Teollisuuden vapaaehtoisohjelmia suositaan, koska viranomaiset ovat huolissaan kaupan vapaudesta. Kaupankäyntiä ei saisi rajoittaa lainsäädännöllä. Virkamiehiä pelotellaan, että maailman kauppajärjestö (WTO) voi viedä EU:n REACH-kemikaaliasetuksen takia oikeuteen kaupanesteiden rakentamisesta. REACH:n valmistelun yhteydessä teollisuuden edustajat ja jopa virkamiehet kävivät kuin ristiretkeläiset Brysselissä kertomassa, että REACH aiheuttaa jättityöttömyyden ja kemianteollisuuden lähdön EU:sta, siksi sitä ei pitäisi ilman tuntuvia muutoksia hyväksyä. Kiristyksen seurauksena REACH:iin sorvattiinkin teollisuuden tarpeita tyydyttävät muutokset, joiden vaikutuksesta siitä tuli sekava ja hampaaton. Mutta edes tämä löysä REACH siis ei kelpaa WTO:lle.

Mutta hei, entäs se ylhäällä lainattu eettinen fraasi?

Se voisi olla moneltakin kemianyhtiöltä. Tämä sattuu olemaan Responsible Care –ohjelman mannekiinin BP:n, joka on ”hallitun riskin” toimillaan saastuttanut Meksikonlahden, aiheuttanut joukoittain lintu- ja kalakuolemia, ihmiskuolonuhreja ja kalastajien itsemurhia. Sellaista vastuuta huomisesta.