Maalla elämä on luonnonmukaista. Idyllistä. Mennään marjaan. Leivotaan mansikkakakku ja kutsutaan naapurit kahveille. Samotaan metsällä - terve metsä, terve vuori! Viedään lainakirvestä naapuriin.

Niinhän sitä luulisi. Todellisuudessa nykyaikainen maalaistalo on robottien kontrolloima. Enää ei isännän tarvitse murhata kirveellä vihaamansa vuokralaista, robotit tekevät sen. Talo on täynnä elektroniikkaa, pihalla jymisee pari kolme citymaasturia, pellot on vuokrattu, korttia pelataan ja ryypätään, töissä käydään kaupungissa. Emäntä myy itseään perse paljaana marketin parkkipaikalla. Tollot maalaispojat nielevät pussikaupalla amfetamiinia aseliikkeen portailla istuskellen ja ilmaan ampuen. Maalaisidyllistä muistuttaa vain yhdenmukaisuuden ja samanmielisyyden paine, eri mieltä olevien päälle käydään sylkemässä. Toisinajattelijat odottavat erikseen säädetyissä paikoissa syljetyksi- ja hakatuksitulemisvuoroaan, kasvot koholla, silmät kiinni. Isäntien komerot ovat myrkkypusseja täynnä, jotka viedään illan tullen metsään. Niillä myrkytetään sudet, ketut, näädät, ahmat, ilvekset ja kaikki oravaa isommat pedot. Talousmetsän säännöllisten puurivien lomassa sentään silloin tällöin vielä vilahtelee hirvi tai peura, joita käydään huvin vuoksi ampumassa, samoin kuin tyhjyyttään kumisevissa metsän saleissa orvosti huhuavia metsäkanalintuja.

Kaupunkilainen sen sijaan pohdiskelee taiteilijatoverinsa kanssa hyvin jäähdytetyn drinkkinsä äärellä ajan arvoitusta ja maailmankaikkeuden syövereistä löydettyjä säikeitä, joihin aika on viritetty. Sitä voisi verrata, toteaa tämä valveutunut kaupunkilainen, purjeeseen, joka työntää voimalla purtta kohti meren pohjaa. Vain Mars-planeetan syöksähtely ja heittelehtiminen kelvottomalla radallaan sen gravitaatiovoimallaan pelastaa. Maailmankaikkeuden taas vapauttaa ajan vankeudesta taustasäteilyn kimeä paukahtelu. Samaan aikaan maalainen ei pohdi muuta kuin tykkipatterin virittämistä navetan ylisille, josta ammutaan keväällä kaikki Suomeen pyrkivät, viruksia mukanaan kanniskelevat muuttolinnut.  Viljelystä ei muistuta enää kuin geenimuunneltujen siemensäkkien viivasuorat rivistöt ja pitkin kylänraittia levinneet säkinrepaleet.