Elonkorjuupuimurit jo rytisevät vainioilla
Paljon on tarhoista rojua kerätty, sinistä taivoa ryhmyisin kepein kartuttu
Makaa pensaiden suojassa eläin, kuuma savanni tassujensa painanteissa
Likeltä kaikuu johanniittain kumiseva virrenpäristys
Olen väsynyt ja lyöty
Tunsin kerran miehen,
jonka ylösalainen pää peitti pohjoisen taivaan
En kaipaa kohtuun, kaipaan olemattomuuden aikaa,
jolloin minusta ei edes puhuttu
varjoisalla kujalla laitakaupungin kesäpäivänä
Sinessä liitävät pääskyt viilentävät ohimoitani
Olemattomuus
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.