Elonkorjuupuimurit jo rytisevät vainioilla

Paljon on tarhoista rojua kerätty, sinistä taivoa ryhmyisin kepein kartuttu 

Makaa pensaiden suojassa eläin, kuuma savanni tassujensa painanteissa

Likeltä kaikuu johanniittain kumiseva virrenpäristys

Olen väsynyt ja lyöty

Tunsin kerran miehen,

jonka ylösalainen pää peitti pohjoisen taivaan

En kaipaa kohtuun, kaipaan olemattomuuden aikaa,

jolloin minusta ei edes puhuttu

varjoisalla kujalla laitakaupungin kesäpäivänä

Sinessä liitävät pääskyt viilentävät ohimoitani

Olemattomuus