Mieleeni muistuu muuan tapaus kiihkeimmiltä työvuosiltani. Eräs kollega käyttäytyi minua kohtaan halveksuvasti ja osoitti sen selvästi. Jos tulin kokoushuoneeseen viimeisenä, hivenen myöhässä, hän rupesi rykimään kuuluvasti, kiersi taakseni istuuduttuani pöytään ja teki elkeitä, jotka saivat kokouksen muut osallistujat nauramaan. Kokouksien aikana hän keskeytti usein puheenvuoroni rupeamalla kaakattamaan. Hän nousi pöydälle ja pyöri kyyryssä kuviteltuja siiventynkiä räpistellen ja kuopivia liikkeitä tehden. Työni tuloksia hän arvosteli aina poikkeuksellisen ankarasti. Hänen sanansa painoi, koska häntä pidettiin hallinnonalan yhtenä johtavista asiantuntijoista. Minun arvovaltani muiden silmissä tietenkin laski. Erään kerran jäin kokouksen jälkeen keskustelemaan hänen kanssaan. Olin esitellyt projektiryhmämme tuloksia. Projektissa tutkittiin oikoväylien käyttöä. Oikoväylillä tarkoitetaan tekniikkaa, jolla pystytään lähettämään pullopostia ministeriöstä toiseen hopeoidun pesuvadin kautta kierrättämällä. Nopeus ylittää tavanomaisen signaalinopeuden ainakin tuhatkertaisesti. Kollegani oli haukkunut minut lyttyyn ja syyttänyt minua kaikkien kuullen tulosten väärentämisestä. Nyt hän puhisi edessäni hengitys löyhkäten ja minua ivallisesti mulkoillen. Tartuin hänen turpeaan käteensä ja silitin sitä. Sitten katsoin häntä silmiin ja lausuin joitakin runonsäkeitä. Kerroin myös rakastavani häntä ja hänen vanhempiaan. Ja tuo iso mies itki kuin kalkkuna.