Hyvät naiset ja herrat, olemme tällä hetkellä täällä Olumppiastaadiumilla ja odottelemme Jeesusta, jonka on määrä laskeutua tuota pikaa. Kuten tiedätte, televisiointi on kielletty tekijänoikeudellisista syistä, joten maailma seuraa tapahtumaa radiolähetysten kautta. Valokuviakaan eivät saa ottaa muut kuin viranomaiset. Yläilmakehässä on luotaimia, jotka seuraavat herkeämättä tilannetta ja raportoivat lennonjohtokeskukseen havaitsemistaan liikkeistä. Tiedossamme on, että satelliitit ovat jo saaneet kuvia Jeesuksen seurueesta, kun se rakasta Maa-planeettamme lähestyy. Kuvat ovat hieman suttuisia, mutta vaikuttaa siltä kuin Hänen Pyhyytensä olisi jonkinlaisessa kirkkaassa pilvessä. On tietenkin sanomattakin selvää, että tämä on melkoinen mediatapahtuma, joka radioidaan suorana lähetyksenä kaikkialle maailmaan. Kutsuyleisöä on koko staadion lisäpaikkoineen täynnä eikä tänne mitään möttösiä tai kämäräisiä todellakaan ole päästetty vaan täällä on maamme talouselämän kermaa, kirkkoisiä ja tiedotusvälineiden edustajia. Mikäpä lehti ei haluaisi Jeesukselta haastattelua yksinoikeudella? Kun Jeesus laskeutuu, toivon mukaan suoraan tälle lavalle, jossa nyt seisomme, tupsahtaa alas ja muutamin kevein tanssiaskelin lähestyy puhujakoroketta ja mikrofonia, on Häntä vastassa tervetulokomitea.  Siihen kuuluu kirkkoisiä ja delegaatiota johtaa arkkipiispa. Kuten muistanette rakkaat kuulijat, Jeesus valitsi Suomen toisen tulemisensa paikaksi. Hänen Kirkkauteensa sai ensimmäisenä yhteyden erään vapaaseurakuntamme pastori iltarukouksessaan. Jeesus oli todennut hänelle olleensa yllättynyt aikaansaamastaan hässäkästä pari tuhatta vuotta sitten. Paljastui, että Hän oli seurannut vain aika ajoin Maan tapahtumia ja tunnusti suoraan, että viimeksi Hän vilkaisi Taivaan kaikkinäkevästä monitorista Maata joskus keskiajalla. Hän ei ollut järin innostunut nähdessään vain roviolla palavia vanhoja naisia ja nyt Hän kuunteli kiinnostuneena pastorin selontekoa suomalaisen soturikansamme vaiheista. Pastori oli kertonut hänelle Karjalastakin, josta hänen äitinsä oli joutunut lähtemään evakkoon. Hän kertoi Jeesuksen murahdelleen myötätuntoisesti häntä kuunnellessaan. Kun pastori sitten esitti kutsun tulla vierailemaan maassamme, oli Jeesus ollut hetken hiljaa ja tokaissut sitten ”No mikä ettei”. Ehtona hänellä oli, että hän tapaisi vain suomalaisia. Olemmeko siis sittenkin valittu kansa? Täällä ei ole tänä suurena päivänä muiden maiden johtajia ja merkkihenkilöitä, vaikka tunku olisi luonnollisesti ollut valtava.  Tervehdyksen Jeesukselle lausuu myös kunnioitettu tasavallan presidenttimme. Sitten seuraavat kuntien ja seurakuntien tervehdyspuheenvuorot. Seremonian on arveltu kestävän useita tunteja.

Hyvät kuulijat, sain juuri korvanappiini tiedon, että Jeesus on jo ilmakehässä. Helikopteripartio ja omat rakkaat Hawk-hävittäjämme ovat nousseet taivaalle. Jokaisen täällä olijan mielessä varmaankin kihelmöi lukemattomia kysymyksiä. Onko tämä vain satunnainen vierailu vai seuraako nyt maailmaloppu ja taivaisiin tempaaminen? Hyvät kuulijat, Jeesus tulee alas melkoista haipakkaa, sillä Hän on jo sillä korkeudella, johon lentolaitteet pääsevät häntä vastaan. Hawkit tekevät ohilentoja ja keikuttavat siipiään tervehdykseksi.  Kiikareilla voin nähdä pilven, joka suurenee suurenemistaan. Sen läpi ei näe, se on kuin paksua kirkasta utua, mutta toisinaan sieltä vilahtaa jalka tai käsivarsi. Turvamiehet alkavat jo häätää minua juhlakorokkeelta ja tänne pakkautuu nyt kirkkojohtajia, etunenässä arkkipiispa. Onneksi on kesäisen lämmin päivä. Aamulla oli pieni sateen mahdollisuus, mutta kelpo Hawkimme kylvivät taivaalle kemikaaleja, jotka hajottivat pilvet ja nyt on ihanan selkeää, suorastaan taivaallinen ilma Kristuksen tulemiselle.

Pilvi on nyt parinsadan metrin korkeudessa, se on valtava, ehkä noin jalkapallokentän kokoinen. Mietinkin tässä, mahtaako kelpo staadionimme kelvata Taivaan pyhille. Helikopterit pörräävät pilven ympärillä ja tekevät nyökkäileviä liikkeitä sitä kohti kunnioituksen merkiksi. Istun nyt staadionin ensimmäisessä penkkirivissä. Lavan joka nurkalla on turvamiehiä, joiden terävä katse on suuntautunut pilveen. Nyt se on jo aivan päällämme ja peittää suurelta osin näkyvyyden, turvamiehet tapaavat vyöllään roikkuvia aseita. Kirkas pilvi peittää nyt kokonaan puhujalavan. On aivan hiljaista, yleisö tosin kohahtelee ja pilven sisältä kuuluu pulinaa. Nyt pilvi alkaa haihtua. Lavalla on lyhyehkö puoliksi kalju mies, onko hän Jeesus? Ainakin hän nostaa kätensä vähän vaivaantuneen näköiseen tervehdykseen. Hänen vartalonsa on laiha, pituus ehkä noin metri kuusikymmentä, hiuksia päälaella vähänlaisesti, valkeat karvatupsut roikkuvat silmien yllä alakuloisesti. Pään muoto on ellipsi, leuka on pieni, samoin nenä ja silmät, kasvot ovat kuivat ja hilseilevät. Päällään hänellä on harmaankeltainen pusakka, farmarihousut ja lenkkitossut. Arkkipiispa menee hänen luokseen, kumartuu ja sanoo jotain. Jeesus näyttää kiusaantuneelta ja katsoo takanaan seisovia pyhiä. He ovat noin kolmimetrisiä eteerisiä olentoja, joiden piirteistä voi vaivoin erottaa vartalon muodot. Heidän kehonsa välähtelee kuin sen sisällä löisi kirkkaita salamoita. Pyhät joutuvat ilmeisesti tulkitsemaan Hänelle arkkipiispan tarkoituksen. Nyt Jeesuksen katse kirkastuu, Hänen ohuet huulensa vääntyvät hymyyn ja Hän vispaa tarmokkaasti arkkipiispan kättä. Arkkipiispan takaa astuvat esiin korkea-arvoiset piispat. Jeesus tuntuu säikähtävän heidän värikkäitä viittojaan ja hiippojaan, Hän ryntää Pyhien taakse piiloon. Syntyy vaivautunut tunnelma, kirkkoisät katsovat toisiaan kummeksuen ja kohottelevat kulmakarvojaan. He poistuvat epäjärjestyksessä lavalta. Nyt sinne astuu tarmokkain askelin herra tasavallan presidentti. Hänellä on mukanaan liikemiesseurue.  Presidentti kävelee puhujapönttöön ja ottaa paperin taskustaan.

”Arvoisa Jeesus, hyvät naiset ja herrat. Luokkaerojen aika on ohitse. Taloudenhoito on meille tärkeää ja jos olette Jeesus huomannut, meillä Suomessa asiat on hoidettu mallikkaasti. Velaksi on tosin eletty liiaksi. Työtä tulee arvostaa ja palkkamalttia vaadimme. Meidän tulee pitää huoli kasvavista nuoristamme ja vanhuksista. He tarvitsevat vain vähän yrittäjähenkeä ja potkua pepulle. Tämä ei ole mikään oleskeluyhteiskunta. Ettehän tekään, parahin Jeesus, aikoinanne tulleet maailmaan oleskelemaan. Arvoisa Jeesus. Pyydämme teiltä siunausta valitsemallemme tielle ja haluaisimme myös keskustella kanssanne yhteistyömahdollisuuksista liike-elämän saralla. Vielä kerran, tervetuloa”.  Paikalle juoksee nyt rivakasti tilaisuuden juontaja, joka kävelee pyhien rivistön luo ja kurkkaa heidän selkänsä takana lymyävää Jeesusta. Hän saa maanitelluksi Jeesuksen esiin ja ohjaa Hänet puhujakoroketta johti. Hän tarttuu ensin itse mikrofoniin. ”Hyvät naiset ja herrat, nyt puhuu Jeesus Kristus”.

Jeesus nousee korokkeelle valtavien aplodien saattelemana ja juontaja asettaa mikrofonin Hänelle sopivalle korkeudelle. Nyt vaikenen, antaa Herramme puhua. Olen ymmärtänyt, että Hän osaisi virheetöntä suomea. Kohtahan se kuullaan.

”Kröhm. Jeesus tässä.  Tota, kiitosta vaan. Ykstahtimoottori. Ei sen puoleen. Diapamitapletti maksaa katukaupassa viis euroo. Nuorista mä tykkään. Hevosia tallissa. Arto Prykkare”.

Hyvät kuulijat Jeesus lopetti juuri puheensa ja menee takaisin Pyhiensä luo. Häntä lienee jännittänyt puhe, hän punoittaa ja pyyhkii nenäliinalla otsaansa. Yleisö tuntuu olevan ymmällään, kuuluupa vähän buuaustakin. Lavalle saapuu nyt seurakuntanuorten laulukuoro, toivottavasti tunnelma kevenee.. He aloittavat ohjelmansa kauniilla Siionin virrellä. Mutta nyt, rakkaat kuulijat, näyttää siltä, että kirkas pilvi taas verhoaa Jeesuksen ja Pyhät, he katoavat näkyvistä. Pilvi alkaa kohota yläilmoihin, nuorten yhä hymistessä virttä. Siinä menee Jeesus. Ihmiset tuijottavat pilveä ja vilkuttavat hämmentyneinä. Tuleeko Jeesus takaisin?