Erään tilaston mukaan huomattava osa kaupunkien asukkaista on jossain elämänsä vaiheessa viettänyt pitkähkön ajan puussa, aprikoinut sen hetkistä elämäntilannettaan ja tarkastellut kiinnostuneesti alla levittäytyvää maisemaa. Kertomansa mukaan he ovat yleensä olleet tyytyväisiä tähän ajanjaksoon. Laskut on kerrankin maksuun ajallaan, rasvaisia sillejä on ahmittu tynnyreittäin, on tuettu lihavien lapsien koulunkäyntiä ja luettu heille kiinalaista runoutta, on annettu oksien kasvaa ja mehiläisten surista. Jälkeenpäin monet heistä ovat tunnustaneet, että pystyivät näkemään jopa Eiffelin tornin. Se oli ollut heistä aivan erityisen riemastuttavaa, koska torni suostuu näyttäytymään vain harvoin.