Matkalla ylös vuorelle käyn hylätyssä hotellissa. Miksi se on hylätty, sitä en tiedä. Ruosteinen mainoskilpi kitisee navakassa tuulessa. Vastaanotossa on pölyinen hotellikirja, johon asiakkaat ovat jättäneet viestejään. Siellä on matkakuvauksia ja valokuvia. Eräässä kuvassa poseeraa kireäilmeinen pariskunta. Näkee selvästi, että kamerassa on ollut itselaukaisija ja että on ollut kiire ehtiä kuvausasentoon. Heillä on hienot asut yllään, naisella jonkinlainen kansallispuku ja miehellä smokki. Kuvan viereen kirjoitettu tervehdys on pakotettu, ankaran muodollinen ja jäykkä. Alla on on outo merkki, kuin vaakuna. Siihen on kaiverrettu mies, joka on työntämässä suurta miekkaa vatsaansa. Toisessa kuvassa on iloinen seurue terassilla illansuussa, jokaisella lasi kädessään kohotettuna. Kaikki näyttää muuten olevan kunnossa, mutta taivaalla loistaa yhden sijasta kaksi kirkasta kuuta.  En keksi mitään selitystä. Hotellikirjan viimeisellä sivulla joku tähtiharrastaja kertoo havainnoistaan. Hän kuvailee pitkäpiimäisen tarkasti kaukoputkeaan, jonka on itse rakentanut. Hänestäkin on vähän outo kuva: hän istuu hymyillen puutarhakeinussa, vierellään kengurun näköinen otus turbaani päässään.

Illalla istun rannalla kirjaa lukien. Kirjan nimi on ”Hassunkurisia kertomuksia aurinkoisista maista”. Nauran monta kertaa ääneen lukiessani. Pikkuruinen kissanpentu tarkkailee minua hiekkakumpareen takaa. Se juoksee nopeasti luokseni ja puraisee kokeeksi jalkaani. Kun potkaisen, se pelästyy ja vetäytyy kauemmas. Hetken päästä se tulee takaisin ja ryömii jalkojeni alle piileskelemään emoaan, joka sitä raivoisasti karjuen kutsuu.