Istun kesäauringon kuumentamilla portailla

ja katselen suuria koivuja

ne puuskuttavat hengästyneenä kulkiessaan pihan poikki

ja katoavat metsään josta alkaa kuulua aika rytinä

 

Porrasmaton yli lipuu käärme

juoksen sisälle kertomaan

minulle nauretaan

huone on täynnä setiä

jotka hörppivät kahvikupeista viinaa

 

Menen takaisin ulos

pelkään että käärme on piilossa maton alla

mutta se onkin jo ehtinyt metsän reunaan

josta se vilkuttaa minulle

se kuiskuttaa että tuollaisia setiä on maailmassa

vaikka kuinka paljon

ne tukistavat kipeästi jos ei halua istua niiden sylissä

kuunnella opettavaisia kertomuksia

ja kiittää tahmeista karamelleista

joita sedillä on aina taskussaan

 

Käärme noutaa polkupyörän vajasta

minä menen kyytiin

käymme hakemassa siilin mukaan ruokakellarista

jossa se on tipahtanut hillopurkkiin

 

Minä pidän käsiäni käärmeen kylmillä kyljillä

ja katson sen juovikasta selkää

siili tarjoaa hilloa ja kertoo menneistä ajoista

jolloin se oli höyrylaivan kapteenina

ne olivat aurinkoisia vedenpärskeisiä kesiä

silloin tyttöjä kutiteltiin kannella salaa leuan alta