Istun kesäauringon kuumentamilla portailla
ja katselen suuria koivuja
ne puuskuttavat hengästyneenä kulkiessaan pihan poikki
ja katoavat metsään josta alkaa kuulua aika rytinä
Porrasmaton yli lipuu käärme
juoksen sisälle kertomaan
minulle nauretaan
huone on täynnä setiä
jotka hörppivät kahvikupeista viinaa
Menen takaisin ulos
pelkään että käärme on piilossa maton alla
mutta se onkin jo ehtinyt metsän reunaan
josta se vilkuttaa minulle
se kuiskuttaa että tuollaisia setiä on maailmassa
vaikka kuinka paljon
ne tukistavat kipeästi jos ei halua istua niiden sylissä
kuunnella opettavaisia kertomuksia
ja kiittää tahmeista karamelleista
joita sedillä on aina taskussaan
Käärme noutaa polkupyörän vajasta
minä menen kyytiin
käymme hakemassa siilin mukaan ruokakellarista
jossa se on tipahtanut hillopurkkiin
Minä pidän käsiäni käärmeen kylmillä kyljillä
ja katson sen juovikasta selkää
siili tarjoaa hilloa ja kertoo menneistä ajoista
jolloin se oli höyrylaivan kapteenina
ne olivat aurinkoisia vedenpärskeisiä kesiä
silloin tyttöjä kutiteltiin kannella salaa leuan alta
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.