Harvoin enää sataa, oletteko panneet merkille? Auringonlaskutkin ovat muuttuneet; minä esimerkiksi en ole aikoihin nähnyt auringonlaskua meren yllä. Joskus nuoruudessani muistan nähneeni paljon puhutun vihreän välähdyksen. Ei se paljon miltään silloin tuntunut, joitakin pieniä vilunväristyksiä lukuun ottamatta. Silloin minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, millaisia kokonaisia kirjallisia maailmoja kätkeytyi vihreän välähdyksen arvoitukseen. Siitä aiheesta väittelin lopulta tohtoriksikin. Vastaväittäjäni oli muuan professori, jonka ominta alaa olivat niveljalkaiset; olipa hän vain tietävinään kaikesta muustakin. Kun hänen puhetulvansa lopulta lakkasi, minä heitin paperinippuni sikseen ja kiipesin ylös katonrajaan. Siellä oli luukku, jonka jonkinlaisessa rohkeudenpuuskassa töytäisin auki. Menin luukusta sisään ja näin, että siellä oli ullakkokamari, johon kävin taloksi. Suljin luukun visusti perässäni ja piilotin kaikki muistoni seinäpapereihin.