Aamuvarhain ajan ratikalla Sirkecin rautatieasemalle, jonne saapuu junia kaikkialta Euroopasta. Meteli on valtava: Ihmisvilinää, laukunkantajia, kamelinajajia, arvanmyyjiä, lehtikauppiaita. Kahvilasta leijuu kahvin ja tuoreen voisarven tuoksu. Puiseen häkkiin teljettyä pappia kannetaan asemalaiturilta kovan pulinan säestyksellä. Aseman alta kuuluu poran jyrinää; siellä tehdään tunnelia kaupungin toiselle rautatieasemalle, Haydarpasalle, josta lähtee junia Aasiaan. Rautatiemuseossa on näytteillä Orient Express –junan veturi, joka on joskus menneisyydessä ajanut asemarakennuksen seinän läpi ja jäänyt siihen. Museovitriinissä on esillä lääkeampulleja, ruiskuja ja erilaisia toksiineja, joiden yksi pisara tekisi hulluksi kokonaisen junan matkustajat. Valokuvat esittelevät Orient Express –junan tunnelmia. Eräässä ollaan teennäisen oloisina, kireäilmeisinä päivällispöydässä junan ravintolavaunussa. Toisessa venyttelee jäseniään matkustaja, joka ranskankielisen kuvatekstin mukaan on viettänyt makuuvaunussa viisi vuotta pyjama yllään, yömyssy päässä. Kuvassa hän on juuri herännyt. Lähellä rautatieasemaa on Eminonun satama, josta lähtee ja jonne saapuu tauotta vuorolaivoja. Merituuli on aamuisen raikas ja Bosporinsalmen vesi ihmeteltävän kirkasta. Rannalla seisoo kaiteeseen nojaava tyttö, joka ottaa itsestään valokuvaa kyyneleet silmissään. En tiedä, ovatko hänen kyyneleensä aitoja vai teeskenneltyjä. Palaan kaupungin keskustaan. On kuuma, nyt on hyvä aika laskeutua maan alle, 500-luvulla rakennettuun basilikan vesisäiliöön. Puhdasta vettä on varastoitu holvipalatsiin sata miljoonaa kuutiota piiritysten, kulkutautien ja muiden hankaluuksien varalta. Vettä on edelleen runsaasti; siinä uiskentelee lihavia karppeja, joista jotkut ovat tiettävästi tuhatvuotisia. Ne eivät enää näe mitään, ne luotaavat pimeässä tuntokarvoillaan, joita niillä on kaikkialla päässä. Ne näyttävät tuuheapartaisilta ukoilta. Joskus ne uivat veden pinnassa ja päästelevät suustaan kuulaita haukkuja. Vesipalatsia kannattelevat pylväät on varastettu roomalaisista temppeleistä ja kylpylöistä. Kahteen pylvääseen on veistetty suuri meduusan pää. Ne ovat pylvään juuressa, eivätkä, kuten olettaisi, sen yläpäässä. Kukaan ei tiedä syytä tähän. Tarina kertoo, että syvemmällä maan alla on vielä suurempi vesisäiliö. Sen pinnalla kelluu rukoilevia munkkeja, jotka ovat mietiskelleet siellä aikojen alusta.