Olin tuohon aikaan yksinäinen, liehuttelin valkoista purjetta ja katselin tyhjyyteen. Juhannuksen aikoihin, kun kaikkialla taivaalla välähteli valoja, soitin toverilleni, joka ei koskaan ollut seurastani kovin kiinnostunut, mutta suostui viettämään aikaa kanssani, silloin kun se hänelle sattui sopimaan. Hänen penseytensä minua aina ihmetytti, en ollut hänelle mitään pahaa tehnyt tai häntä loukannut, kenties olin hänen mielestään vain loputtoman tylsä ihminen, jolla ei ollut hänelle mitään annettavaa. No, joka tapauksessa toverini oli juuri saanut ajokortin ja me lähdimme hänen äitinsä autolla huviajelulle. Hänen äitinsä oli pieni kiireinen norsu, joka tömisteli työstä toiseen eikä juuri lepohetkiä ehtinyt viettää, sillä hänellä oli elätettävänään kaksi lasta. Ajoimme mutkaista tietä. Minä poltin rehvakkaasti tupakkaa ja stumppasin savukkeen tuhkakuppiin. Se ei kuitenkaan kokonaan sammunut, toverini rupesi touhuamaan tupakan sammuttamisen kanssa ja samassa menetti otteen ajokista. Kurvailimme hetken mutkaisella tiellä puolelta toiselle ja syöksyimme lopulta ojaan, auton ensin pyörähdettyä kerran katolleen. Minua sattui polveen, se oli osunut auton virta-avaimeen, joka meni poikki. Onnettomuuden jälkeen toverini kiroili auton vierellä; katto oli lytyssä. Edessä oli asiasta kertominen äidille. Paloauto oli hälyvalo vilkkuen tulossa paikalle, jossakin lämpeni pitkäkarvainen sauna ja puuskutti kitkerää mustaa savua.