Rähjäinen hotelli keväisenä iltapäivänä
ikkunasta näkee yli kaupungin, kaukaiselle arolle asti
katselemme jokea, kimaltavaa peiliä
tuuli ilakoi verhoissa
liikenne kohisee raukeasti
rakastelemme ja katoamme maan suruista
niin kuin linnun siiven välähdys katoaa taivaan sineen
sinä olet joki minä olen puu