Tuhatluvun alussa Methimnosta hallitsivat genovalaiset kauppiaat, joilla oli oikeudet kaupungin oliiviöljyyn. Myöhempinä vuosisatoina ottomaanit rakensivat sinne linnoituksen. Sitä vastaan hyökättiin lukemattomia kertoja, sillä kaupungin sijainti merivirtojen kohtauspaikassa oli tärkeä. Kauppalaivojen lisäksi rannikon tuntumassa tapailivat toisiaan nuoret delfiinit.

Linnoituksen vahvoja muureja yritettiin tuloksetta murtaa kivilingoilla ja rautanuolilla, jotka singottiin päin muureja suurilla, usean miehen voimin jännitettävillä jousilla. Pelottavin ase oli kuitenkin Pythagoraan laskukaavoihin perustunut tykki, jolla ammuttiin ajan nuoli. Sen laukaisuun käytettiin miehiä ja hevosia, mutta nuolen lähdettyä liikkeelle sen ääriviivat alkoivat sumentua ja se kehräsi ympärilleen avaruuden energiaa. Tästä se sai suunnattoman suuren nopeuden. Kohteeseen osuessaan nykyhetki menetti merkityksensä, ihmiset lamaantuivat ja paikka oli helppo vallata. Tykistä on säilynyt piirustuksia, mutta mistään ei käy ilmi, käytettiinkö sitä koskaan Methimnoksen linnoitusta vastaan. Eräässä vanhassa maalauksessa tykki pönöttää miesjoukon ympäröimänä. Miehillä on tavanomaiset keskiajan sotisovat yllään, mutta taustalla häämöttää kummallinen kaupunki taivaaseen ulottuvine torneineen ja niiden kylkeä ylös alas kömyävine hisseineen.