Kuulin kankaalta kummaa pauhua. Aurinko oli ensin laskenut, mutta tuli sitten uudestaan näkyviin, sitä ihmettelin, mutta asia selvisi, kun kapusin puuhun ja katsoin sieltä. Lännessä oli kukkulajono ja siellä aurinko pomppi kuin punainen pallo. Olen käynyt kankaalla lapsena, siellä oli paksut ihanat neulasmattopolut, joilla oli mukana kävellä paljain jaloin, kun neulaset lempeästi pistelivät ja saivat tajunnassa aikaan värileiskahduksia. Tulin puusta takaperin alas kuin karhu, vaatteisiin oli tarttunut mustaa tuoksuvaa pihkaa. Tätä pihkaa muijat käyttivät ennen pyykin pesuun, sitä lisättiin pari pisaraa kiehuvaan veteen ja se antoi pyykille ihmeellisen raikkaan tuoksun. Äitikin sitä kokeili, mutta oli epäluuloinen enkä saanut nukkua niillä lakanoilla, joita oli käsitelty. Syytä siihen en ymmärtänyt kuin vasta paljon vanhempana. Pihkasta oli vallalla sellainen uskomus, että se lisäsi seksuaalista vireyttä, mikä tietenkin on täyttä lööperiä, mutta lakanankäyttökiellon on täytynyt johtua tästä. Olen kerran nukkunut yhden sikeän yön pihkalakanoissa enkä huomannut mitään erityistä, mutta omituisia unia kyllä näin koko yön. Joku varpuakka ajoi minua takaa pitkin katuja leuka kammottavasti päästä irrallaan. Kädessään hän heilutti valtavaa reisiluuta ja koko ajan hän kimeästi kiroili. Kukaan vastaantulija ei ojentanut auttavaa kättään minulle ja minä juoksin halki kaupungin ja toiseen kaupunkiin ja varpuakka seurasi minua kaikkialle minne menin.