Maailman mitassa sateet voisivat minun puolesta valua vaikka vesilasiini, siihen, jota pidän makuuhuoneen ikkunalaudalla ja jossa valo aina ihmeellisesti välkehtii. Minulla oli vaikeuksia nousta ylös, olin kuunnellut lahtivalaiden kuhertelua koko yön. Kun heräsin, tajusin, että putkistot ne vain ulisivat. Olen jutellut talonmiehen kanssa putkista monta kertaa; joka kerran hän on luvannut tarttua asiaan ja puhua isännöitsijän kanssa, mutta tämä on jo eläkkeelle jäänyt mies ja keskittynyt sammakkojen hoitamiseen. Hänellä on suuri terraario, jossa on monia eri sammakkolajeja. Minä en ole nähnyt koskaan isännöitsijää, vanhimmat talossa asuvista sanovat, että hänellä oli erikoisia harrastuksia jo ennen eläkkeelle jäämistään. Hänellä oli tapana kuljeskella milloin sattui, päivällä tai yöllä, talon vuorauksissa, jossa oli käytäviä, ja ilmestyä esiin mitä ihmeellisimmillä hetkillä. Kerran oli pihalla juhlat; iloinen meluava joukko oli hurmaantunut satojen vuosien kauneimmasta keväästä, alkoholista ja kukkien tuoksusta. Kun valokuvaa pynttäydyttiin ottamaan talon hohtava seinä taustana, kesken kuvauksen livahti seinästä ulos puolialaston mies, isännöitsijä, vähän nolon näköisenä ja livahti anteeksi pyydellen joukon läpi. Isännöitsijän kulkemisista varsinkin öiseen aikaan oli monet monituiset kerrat valitettu. Hän vähensi liikkumisiaan vasta varttuneempana; silloin hänelle tuli tavaksi tepastella katolla alasti kesäiseen aikaan ja potkia ilmaan pölypilviä. Ne näkyivät pienellä tuulella kauas.